Menin aamulla hotellin loungeen kirjoittamaan ja kävin sitten vähän kävelyllä. Minulla ei ollut kummempaa ohjelmaa suunniteltuna Fukuokaa varten. Olin kaupungissa vain siitä syystä, että lento Bangkokiin Fukuokasta oli halpa ja kentälle pääsi metrolla vartissa. Halvimmillaan lentoja saisi jopa satasella, joka on mielestäni aika vähän kun ottaa huomioon että lentoaika on viisi ja puoli tuntia. Oma lentoni maksoi kuitenkin 200€. Ehkä on sesonkiaika tai jotain.
Kävelin meren rantaan. Siellä oli punavalkoinen näkötorni ja puisto, jossa kasvoi palmuja. Laiva oli lähdössä jonnekin läheisestä satamasta. Busaniin kenties? Täältä pääsisi Koreaan (eteläiseen siis) meriteitse.
Päätin sitten mennä Polyphony Digitalin Fukuokan toimistolle, kun en muutakaan keksinyt. Kokemus oli täsmälleen sama kuin Tokiossa. Ei edes firman kylttiä rakennuksen pihalla. Ensi kerralla lähetän mitä kohteliaimman vierailupyynnön sähköpostitse, ja katson mihin se johtaa. Lisättäköön havaintona, että Japanissa on täysin mahdollista kävellä ison tien vieressä menettämättä kuuloaan, koska autot ovat niin hiljaisia. Bangkokissa kuulovaurion vaara on hyvin todellinen, jos tien vieressä joutuu viettämään paljon aikaa.
Havaitsin toimiston olevan Fukuoka Towerin vieressä. Se on kolmionmuotoiselta pilvenpiirtäjältä näyttävä näkötorni. Ei ollut muutakaan tekemistä, joten päätin käydä vierailulla.
Tornin ylin kerros on sadassakahdessakymmenessäkolmessa metrissä, eli vain vähän korkeammalla kuin oman taloni katto Bangkokissa. Torni oli kuulemma Japanin korkein merenrantatorni ja kestäisi tuulen, joka puhaltaisi kuusikymmentäkolme metriä sekunnissa. Vähän semmoinen Kelviän kyläjuhlat -fiilis tornista kuitenkin tuli: ollaan kotipaikkakunnasta ylpeänä oikein hakemalla haettu joku mittari, jolla mitattuna tämä torni on Japanin paras ja rummutetaan sitä sitten markkinoinnissa. Positiivisena puolena turisteja ei ollut paikalla juurikaan ja lippu oli halpa, 800 jeniä. Ihan hyvät näkymät sieltä oli. Kolmionmuotoisuus tosin haittasi vähän kuvien ottamista. Fukuokassa on näemmä myös hienoja hiekkarantoja.
Poistuin tornista, kävin syömässä ja palasin takaisin hotellille. Matkalla näin joella harmaahaikaran. Ei tullut tehtyä paljon, mutta ei aina tarvitsekaan. Olen kävellyt viimeisen kahden viikon aikana yhteensä 201 kilometriä mikäli askelmittariini on luottaminen.