Eilen kävin keskustassa etsimässä jonkinlaista magneettista veitsitelinettä. En kuitenkaan löytänyt sellaista. Etsiessäni ruokapaikaa päädyin hokkaidolaiseen ramen-ravintolaan. Ruoka oli hyvää. Sitten menin ruokakauppaan. Katselin, olisiko siellä japanilaista omenamehua. Olihan siellä, ison Japanin lipun kera vieläpä. Ostin pullollisen. Se maksoi melkein kymmenen euroa. Melko kallista. Kotona päätin myös katsoa japanilaista TV-sarjaa. Sen nimi on Dragon Ball Z.
Pahoin pelkään nyt käyneen niin, että Mies on lähtenyt Japanista, mutta Japani ei ole lähtenyt Miehestä.
Kaikilla myyjillä ja monilla asiakkailla oli kukkapaidat päällään.
Tänään on kuitenkin uusi päivä. Eikä mikä tahansa päivä, vaan tänään juhlistamme thaimaalaista uutta vuotta. Juhlan nimi on Songkran. Joskus puhutaan myös thaimaalaisesta vesijuhlasta. Sitä juhlistetaan Bangkokissa tänä vuonna 13-15 huhtikuuta.
Ongelma oli se, etten oikein tiennyt, kuinka lähteä viettämään Songkrania. Kolme vuotta sitten koko Songkran oli peruutettu koronaviruksen takia. Kysyin siis ystäviltäni neuvoa. Minua kehotettiin menemään Si Lomiin tai Khaosan Roadille. Laitoin kukkapaidan päälleni, suojasin tärkeimmän omaisuuteni vedeltä ja päätin suunnata Si Lomiin. Kavereistani ei olisi hirveästi iloa, kaikki olivat matkustaneet kotiin omiin provinsseihinsa.
Ensin suuntasin kuitenkin keskustaan. BTS:ssä monilla thaimaalaisilla oli mukanaan vesipyssy. Minäkin halusin vesipyssyn. Niitä myytäisiin kaiketi lelukaupoissa, joten kävin muutamassa sellaisessa. Vesipyssyjä ei kuitenkaan ollut myytävänä yhtään missään. Hauskasti näin kuitenkin lelukaupassa metallista valmistettuja laivojen pienoismalleja. Tässä ei olisi itsessään mitään ihmeellistä, mutta laivat olivat Silja Symphony ja Tallink Megastar.
Arvelin, että jossain olisi varmaan paljon katukauppiaita, jotka myisivät vesipyssyjä, hyvällä voitolla tietysti. Jostainhan kaikki näkemäni vesipyssyt olivat tulleet.
CentralwOrldin BTS:lle johtava sivukäytävä on aivan rakennuksen lasisen ulkoseinän vieressä. Katsoin ulos, ja siellähän oli menossa totaalinen vesisota. Sadat ihmiset ammuskelivat toisiaan vesipyssyillä, ja joku oli jopa tullut paikalle tankkiautolla suihkutellen kadulla kävelijöitä sen katolta. Nyt oli kunnollista!
Poistuin CentralWorldista ja törmäsin useaan vesipyssykatukauppiaaseen. Katselin, kun muut ihmiset ammuskelivat pyssyillään ja päätin havaintojeni perusteella ostaa tehokaalta, joskin kiinalaismuoviselta näyttäneen kiväärin, jonka kyljessä oli numero 5500. Kaikki aseet näyttivät olevan samalta valmistajalta. Myyjä halusi vastineeksi aseesta 800 bahtia. Myyjillä oli todennäköisesti voimassa kartelli, koska se on katukauppiailla tapana. Tiedostin, että Lazadasta saisi vastaavan varmaan kymmenesosalla hinnasta, mutta minulla ei ollut oikein muitakaan vaihtoehtoja kuin tehdä kaupat heti, ellen halunnut odottaa seuraavan vuoden Songkrania. Myyjä antoi minulle kaupanpäällisiksi kaksi puolen litran vesipulloa.
Täytin aseeni ja pumppasin sitä vähän. Ammuin muutamia ihmisiä. Ihmiset ampuivat luonnollisesti takaisin. Ase vaikutti yllättävän voimakkaalta, joskin alkoi vuotaa vettä kun olin pumpannut siihen liikaa painetta. Huomasin, että osaan tähdätä varsin hyvin ja osuin helposti ihmisiä nuppiin.
CentralWorldin vieressä oli sen verran tungosta ja lisäveden saaminen sen verran vaikeaa, että päätin suunnata Si Lomin suuntaan. Matkustin siis vaatteet hieman kosteina Sala Daengin BTS-asemalle.
Saavuin Si Lomiin. Noh, siellä oli vielä enemmän tungosta, ainakin pääkadulla. Poistuin asemalta Don Don Donki -nimiseen japanilaiseen halpakauppaan, ja pääsin sitä kautta maan tasalle. Ostin kaupasta kolme isoa puolentoista litran vesipulloa, hinta 15 bahtia kappale. Näin voisin kuljettaa mukanani huomattavasti aiempaa suurempaa vesimäärää ja voisin täyttää pulloja hanavedellä tilaisuuden tullen.
Täytin aseeni vedellä, ja koko pullo tyhjeni tankkiin helposti. Siinä oli varmaan kahden litran tankki, joka oli vesipyssyjen mittakaavassa todella iso.
Minun on sanottava, että en muista, koska minulla on viimeksi ollut näin hauskaa. Ihmisten reaktoista päätellen aseeni oli varsin tehokas. Sain toki myös itse runsaasti osumia (mukaan lukien ämpärillisen jäävettä niskaan), mutta miellyttävästä kolmenkymmenenkahdeksan asteen lämmössä tämä ei hirveästi haitannut. Tein samalla havaintoja parantaakseni vesisodansodankäyntitehokkuuttani. Olennaisimmassa osassa oli veden riittävyys. Siksi ammuin hyvin lyhyitä sarjoja. Optimaalisimmassa tilanteessa minulla olisi iso selkäreppu täynnä vettä, ja sieltä kulkisi aseeseeni jonkinlainen letku. Pullojen käyttäminen oli vähän epäkäytännöllistä, koska jos latasin aseeni kadulla uudelleen altistuin pitkäksi aikaa muiden hyökkäyksille. Kun minua ammuttiin, suojasin itseäni pitämällä asettani hyökkääjän ja naamani välissä. Olisi hyvä, jos aseeni oikealla puolella olisi jonkinlainen suurikokoinen levy, esimerkiksi muovipleksi, jota voisin käyttää kilpenä.
Jossakin vaiheessa minuun osui hyvin voimakas vesisuihku. Siinäpä vasta pyssy. Pyysin miestä, joka piteli käsissään 7500-sarjan kivääriä ampumaan minua rintaan. Kyllä, tämä oli se ase jolla minua äsken ammuttiin. Olisipa tuollainen. Toisaalta ei tämä nykyinenkään kovin huono ollut.
Toivoin, että skotti tai joku muu kaverini olisi ollut paikalla. Tämä olisi ollut varmaan ryhmässä vielä hauskempi aktiviteetti.
Jäävettä sai vähän joka paikasta. Useimmiten se maksoi rahaa. Aseen täyttämisestä veloitettiin 10 bahtia tai 5 bahtia. Löysin kuitenkin muutaman paikan, jossa aseen pystyi täyttämään jopa ilmaiseksi.
Jossakin vaiheessa havaitsin, että aseessani oleva muovisauma oli raapinut oikean käteni keskisormen sivun punaiseksi. Päätin rapsuttaa kyseistä saumaa puukolla kotiin päästyäni tasoittaakseni sen. Lisäksi aseeni kantonauha ei ollut parasta mahdollista laatua, vaan klipsi irtosi itsestään pari kertaa.
Havaitsin, että aseessani oli varsin kehittynyt painejärjestelmä. Silloin kun minä olin nuori, vesipyssyt pumppasivat paineen suoraan vesitankkiin. Jos tankin avasi, paine katosi. Tässä aseessa tankin avaaminen ei kuitenkaan vapauttanut painetta, vaan ase oli heti ampumavalmis tankin täyttämisen jälkeen.
Illan tullen lähdin BTS-asemalle. Turvatarkastaja BTS-asemalla halusi varmistaa, että aseeni tankki oli tyhjä. Ei se ihan ollut, mutta tämä ei haitannut. Matkustin sitten kotiin vaatteet vettä valuen. BTS oli ilmastoitu, ja on myönnettävä, että tuli vähän kylmä.
Tein hieman vesipyssyvertailua kotona. Kävi ilmi, että suoritusarvot olivat jokseenkin kaikissa aseissa samankaltaisia, eivätkä olleet parantuneet viime vuosina juurikaan. Epäilin, että tehokkaampiakin aseita voitaisiin valmistaa, mutta niin ei haluta tehdä. Vehkeet mielletään lasten leluiksi ja liian tehokas vesipyssyhän voisi olla vaikka vaarallinen.