Olen nähnyt unia Bangkokista jo kyllästymiseen asti. Lentolippu oli ollut varattuna jo kuukausia. Kaksi päivää ennen lähtöä iski tietysti nuhakuume eli tuttavallisemmin flunssa, mutta se ei vähentänyt lähtemisintoani vähäisimmässäkään määrin. Shal’kek nem’ron!
Nuha oli onneksi jo suurilta osin ohitse tänään. Sitten tosin alkoivat muut vaikeudet: junalippua, jonka olin ostanut ei ollutkaan olemassa. Rahat olivat kyllä kelvanneet, mutta lippua ei näkynyt missään. Soitin VR:lle matkalle asemalle, ja sieltä myönnettiin välittömästi virhe lipunmyynnissä ja rahat annettiin takaisin. Uusi lippu oli kuitenkin ostettava itse, ja dynaamisen hinnoittelun ansiosta se oli yli kaksi kertaa kalliimpi kuin vanha lippu. Tein reklamaation jo junassa istuessa.
Tällä kertaa matkasuunnitelma on kitupiikkiydestäni johtuen varsin koukeroinen: ensin lento Helsingistä Oslon kautta Kööpenhaminaan (ilmainen, ostettu lentopisteillä). Yksi yö menee Kööpenhaminassa hotellissa (60€). Sieltä jatketaan Abu Dhabin kautta Bangkokiin (360€). Grand total 420€, eli hintaa tuli 50€-70€ vähemmän kuin suoralla lennolla Arlandasta. En kuitenkaan usko tekeväni tulevaisuudessa vastaavaa manööveriä, se on turhan monimutkainen.
Minulla on mukanani tällä kertaa kaksi reppua. Ensiksi Thaimaasta viime kerralla ostamani iso Osprey, toiseksi kesällä ostamani vielä isompi Osprey. Jälkimmäisen heitin suosiolla ruumaan. Se oli kuitenkin kevyempi (vajaat 16 kiloa) kuin ensin mainittu, jota käytin käsimatkatavarana (vajaat 19 kiloa). Käsimatkatavaran painoraja oli 10 kiloa, luotin siihen, ettei sitä valvota.
Lento Helsingistä Osloon oli varsin tapahtumaköyhä. Yritin torkkua koneessa, siitä ei perinteiseen tapaan tullut mitään. Flunssaisena paineenvaihtelut saattavat tuntua korvissa varsin ikävältä. Siksi sukeltaminen nuhaisena on kielletty. Korvakipua en kokenutkaan, mutta kun kone alkoi laskeutui aloin tuntea voimakasta kipua ja pistelyä otsassani, erityisesti vasemman silmäni takana ja yläpuolella. Se kuitenkin onneksi hävisi melko nopeasti koneen laskeuduttua.
Oslossa kaikki sujui ongelmitta. Ulkona oli lunta ja harmaata. Lento Kööpenhaminaan lähti tuntia myöhemmin. Sain koneessa varsin kiintoisan kuvan kuusta, joka näytti olevan horisontin alapuolella. Sellaista harvoin näkee. Laskeuduttaessa tunsin jälleen silmät vetistävän voimakasta pistelevää kipua naamassani. Se tuntui voimistuvan kun tasasin painetta korviani varten. Ennen pitkää sekä oikea korvani että vasen silmäni olivat melko kipeitä. Asiantila onneksi korjaantui jälleen laskeutumisen jälkeen, mutta en varsinaisesti odota innolla seuraavia lentoja.
Matkatavaratkin olivat tulleet onnekkaasti perille. Käsimatkatavaroita ei myöskään punnittu missään vaiheessa. Päätin kokeilla sellaista toimenpidettä, että jättäisin ison reppuni jo tässä vaiheessa lentoasemalle, mahdollisuus jota Singaporessa tarjottiin hanakasti. Tätini mukaan Arlandassa tämä olisi onnistunut, mutta Kööpenhaminan tilanteesta hänellä ei ollut varmuutta. Selvityksen jälkeen paljastui, ettei Etihadilla ei ollut automaattista check-iniä tai pysyvää henkilökuntaa Kööpenhaminan kentällä, joten homma jäi ajatuksen tasolle. Etihadin internet-sisäänkirjausjärjestelmä oli vaatinut viisumitietoja, ja eihän minulla sellaisia ollut esittää. Thaimaahan ei edelleenkään tarvita viisumia.
Raahasin siis molemmat laukkuni hotellille, joka oli viiden minuutin juna- ja kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Prosessin aikana rasitin itseäni vähän turhan paljon flunssaisuuteni huomioon ottaen. Pääsin kuitenkin kävelemään osan matkasta kauppakeskuksen läpi, etten vallan kylmettynyt.
Yritin tilata ruokaa ja tehdä check-inin uudestaan, tällä kertaa verkkoselaimella mobiilisovelluksen sijaan. Tällä kertaa painelin eräitä nappeja osin satunnaisesti, ja sitten viisumia ei enää kysytty. Oli kuitenkin myöhäistä: jäljellä oli maksullisten paikkojen lisäksi enää muutama hassu istuin eikä yhtään ikkunapaikkaa. Käytävä- ja keskipaikalla mentiin. Tilasin myös monien virheilmoitusten ja bugien jälkeen Woltilla itselleni rullakebabin sadallaviidelläkymmenellä juuttikruunulla eli kahdellakymmenellä eurolla. En jaksanut lähteä itse mihinkään kävelemään. Toimitus oli niin hidas ja annos niin surkean kokoinen, että suorastaan harmitti.