Heräsin hyvin levänneenä ennen herätyskellon soittoa. Katsoin kelloa. Se oli 1:30. Ja ei kun uudestaan nukkumaan.
Vietin aikaani jossakin puoliunessa johonkin kello viiteen asti. Sitten aloin syödä sitä kebabbia, jonka eilen tilasin. Olin eilen syönyt vain mukana tulleet ranskanperunat. Kebabbi oli suurikokoisen suorakaiteen muotoisen leivän sisällä, enkä jaksanut syödä sitä loppuun vaikka eilen sen kokoa olinkin valitellut. Käärin syömättä jääneen osan käärepapereihinsa ja tungin sen vyölaukkuuni.
Laitoin kamppeeni kasaan ja lähdin sitten lentokentälle. Kävelin 35 kilon kantamuksista huolimatta lähimmälle rautatieasemalle ilman suuriakaan vaikeuksia. Lentokentällä olin hyvissä ajoin ja sain tavarani vaikeuksitta ruumaan ja lisäksi lipukkeen kiinnitettäväksi matkustamomatkatavaroihin. Myöhemmin havaitsin, että osa laukuista oli punnittu: niissä oli erilainen lipuke johon oli merkitty tavaran paino.
Koneena toimi Boeing 787. Se on toisaalta tarina ulkoistuksiin liittyvistä vaaroista, toisaalta matkustamoltaan erittäin hyvin paineistettu joka tehnee korvasäryistä helpompia kestää. Istuimissa oli myös hauskat nojailusiivet, joihin nojata päätänsä nukkuessa. Kone nousi seitsemään ja puoleen kilometriin vartissa, 11300 metrin matkalentokorkeus saavutettiin kymmenen minuuttia myöhemmin.
Lentokoneen viihdejärjestelmässä oli kartta, josta lentoa pystyi seuraamaan. Kiintoisasti karttaan ei ollut merkitty valtioiden rajoja. Kenties sattumaa, kenties lentoyhtiö pelkäsi suututtavansa venäläisasiakkaat merkitsemällä Krimin kuuluvaksi Ukrainalle tai kaikki muut asiakkaat merkitsemällä sen kuuluvaksi Venäjälle.
Ruoka oli varsin hyvää, pääruoka oli lammasruokaa perunamuusilla, jälkiruokaa en osaa nimetä. Siinä oli varsin kiinteässä kermaisessa kastikkeessa jotain riisiryynien tapaista ja lisäksi mangoa.
Saavuimme Abu Dhabiin 17 minuuttia edellä aikataulusta. Jostakin syystä meidät laitettiin turvatarkastukseen ennen terminaaliin pääsyä. Tämä oli hyvin kummallista. Missä vaiheessa juuri lentokoneesta tulleet matkustajat muka olisivat saaneet jotain vaarallista haltuunsa? Huomasin turvatarkastajien olevan ilmeisesti samaa mieltä, sillä ketään ei pysäytetty mistään syystä ja läpivalaisukoneen käyttäjä ei edes vilkaissut tietokoneensa ruutua. Sen sijaan hän jutusteli keskittyneen oloisesti kollegansa kanssa arabiaksi.
Abu Dhabin kenttä oli pienempi kuin olin odottanut, jopa suorastaan ahtaan tuntuinen matalasta katostaan johtuen. Sitä yletti lähestulkoon koskemaan kädellään. Vastaan tuli muutamia öljysheikin näköisiä ihmisiä perinteinen keffiyeh-päähine päässään. Yritin löytää vessan. Ensimmäisessä löytyneessä vessassa oli kyykkykäymälä. Toisessa oli pönttö, mutta se oli vinossa. Se sai kuitenkin kelvata.
Kävelin kolmosterminaaliin, josta Bangkokin-lento lähtisi. Se oli ykköstä modernimpi, joskin yhtä matalakattoinen kuin ykkösterminaali. Matkalla tuli vastaan monenlaista ökytarvikeliikettä kuten erinäisiä jalokiviliikkeitä ja lisäksi viinakauppoja. Ehdotin sitten myös jalokivibisneksessä mukana olevalle kiinteistönvälittäjälleni, että hänen kannattaisi kokeilla myydä tuotteitaan arabeille, täällä kun joillain ihmisillä tuntuu olevan ylimääräistä rahaa. Hän suorastaan innostui ja pyysi tuote-esitettä, hintoja, valokuvia ja muita tietoja kaupan valikoimista. Minulla ei ollut parempaakaan tekemistä, joten päätin lähteä tiedustelemaan. Mitään esitettä ei ollut. Valokuvia otin. Tämä koru olisi 10000 dollaria, tuo timanttisormus 11000 euroa. Lisäksi otin käyntikortin, ja sain selville, että korut tehtiin Afrikassa.
Sitten valuin lähtöportille odottamaan ja iltakymmenen aikoihin nousin vihdoin ja viimein Bangkokiin lähtevään lentokoneeseen. Matkatavaroita ei taaskaan punnittu. Jalkatilaa ei juurikaan ollut ja istuimissakaan ei ollut sellaisia nojailusiipiä, joita olisi nyt kaivattu. Kone oli muutenkin vanhanmallinen. Toisella puolellani oli ikääntynyt thaimaalainen nainen, toisella puolella varsin puhelias katalonialainen mies. Aloin puhella molempien kanssa vuoronperään. Puhuin naisen kanssa thaita ja yritimme yhdessä opettaa katalonialaiselle thaita, kohtalaisin tuloksin. Havaitsin, että osasin puhua varsin hyvin, mutta minun oli vaikea ymmärtää puhetta. Se lienee ihan ymmärrettävää, koska ns. sisäinen puheeni toimii silloin tällöin thaiksi, mutta en ole kuullut kieltä puhuttavan kertaakaan kuuteen kuukauteen.
Suostuttelin naisen myös lausumaan katalonialaiselle Thaimaan pääkaupungin koko seremoniallisen nimen. Monet thaimaalaiset osaavat sen ulkomaalaisten suunnattomaksi huvitukseksi ulkoa.
