Kone saapui Suvarnabhumiin suunnilleen aikataulussa. Kaupunki oli perinteiseen tapaan savusumun peitossa. Ilmanlaatu oli tänään kuitenkin pääasiassa kohtalainen. Se tuntui vähän ikävältä valmiiksi kipeässä kurkussa. Jos joku asia täällä Thaimaassa ikinä minulle deal breakeriksi muodostuu, niin se on ilmanlaatu.
Pääsin vaikeuksitta maahanmuuttopisteeltä läpi. Minut ohjattiin eräälle nuorelle naisvirkailijalle, joka tahtoi nähdä passin ja lentolipun, jolla olin Thaimaahan tullut. Hän tiedusteli, kauanko meinasin viettää Thaimaassa. Vastasin ei-niin-totuudenmukaisesti, että noin kuukauden. Sitten lisäsin totuudenmukaisemmin, että saatan myös jatkaa thain kielen opiskelua ja viettää maassa kauemmin, mutta silloin luonnollisesti haen erilaista viisumia. Hän kysyi, puhunko thaita. Sanoin thaiksi opetelleeni sitä kolme kuukautta. Sitten hän kysyi, osaanko aakkosia. Sanoin että en osaa, ainakaan nimeltä. En osaa vieläkään lukea sujuvasti. Virkailija totesi suorastaan ilkikurisesti, että opettele vain, hän kysyy niistä sitten ensi kerralla. Hän taisi pitää minusta. Majoituksestakin hän tiedusteli, ja vastasin totuudenmukaisesti aikovani vuokrata asunnon lähellä Ha Yaek Lat Praon asemaa. Pääsin lähtemään, ja homma oli ohi yhdeksässä minuutissa.
Kävelin tullin läpi naama tonninseteli-ilmeellä sulautuen joukkoon kuin pingviini nunnakulkueessa. Sain pienen odottelun jälkeen kapsäkkini takaisin. Sitten piti lähteä etsimään taksia, en taatusti raahaisi tätä rojumäärää Airport Rail Linkin läpi. Havaitsin myös, että minulla ei ollut yhtään paikallista valuuttaa. Etsin Bangkok Bankin pankkiautomaattia, mutta sellaista ei ollut. Kasikornbankin automaatteja vain. Päädyin lopulta vaihtamaan 25 euroa bahteiksi lentokentän kamalalla vaihtokurssilla. Se varmasti riittäisi tähän hätään.
Sitten etsimään taksia. Sain taksin ja ilmaisin asiani kuljettajalle. Kuljettaja ymmärsi taaskin minua paljon paremmin kuin minä häntä. Sitten ajeltiin, ja puhelin taksikuskin kanssa jonkin verran. Kyllä se luonnistui.
Noin tunnin matkan ja 400 bahtin jälkeen saavuimme oikeaan paikkaan… paitsi että lähes samannimisiä tönöjä oli paikalla useampi. Valitsin sen, minkä oikeaksi kuvittelin ja kuski jätti minut sinne. Se oli väärä valinta. Kiinteistönvälittäjäni löysi minut kuitenkin usean soitetun puhelun jälkeen ja vei minut ryjineni oikealle talolle. Asuntoa vuokrasi mukavan oloinen keski-ikäinen nainen.
Asunto sijaitsee Life Ladprao Valleyn seitsemännessä kerroksessa. Olin valinnut asunnon lähinnä sen sijainnin, en niinkään muiden parannusten vuoksi edelliseen verrattuna. Edestakainen matka-aika kaupunkiin vähenee tämän myötä noin kolmellakymmenellä minuutilla aseman muuttuessa N15:ta N9:ksi ja suosikkiostarini ravintolamaailmoineen on ihan vieressä. Myös muita, osittain jopa odottamattomia parannuksia kuitenkin oli: asunto oli edellistä suurempi, noin 36-neliöinen ja sisälsi osin yllättäenkin useita lisämukavuuksia Ciela Sripatumin asuntoihini verrattuna:
- Valokuituyhteys 500 megabitin nopeudella valmiiksi käyttövalmiina
- Ilmanpuhdistuslaite, joka suodattaa ilmansaasteet sisäilmasta
- Tuuletin, joka auttaa säästämään sähköä ilmastointiin verrattuna
- Pölynimuri
- Parvekkeelle mahtui jopa istumaan
Lisäksi asunto sisälsi kaikki ne mukavuudet, joihin olin jo aiemmilla reissuilla tottunut kuten ilmastoinnin, pesukoneen, television, keittiön jne. Vuokranantaja oli myös jemmannut kämppään kaikenlaista muutakin hyödyllistä, kuten puhdistusainetta, mopin ja ruokailuvälineitä. Ilmeisesti käytössä on myös joitakin älykotiratkaisuja, joista en kuitenkaan niin kovin paljoa perusta.
Sitten lähdettiin katsomaan taloa itseään. Se oli jonkin verran Ciela Sripatumia, aiempaa asumustani suurempi. Valmistumisvuosi oli 2022, vrt. aiemmin 2019. Kerroksia oli neljäkymmentäneljä totutun kahdenkymmenenkahdeksan sijaan. Asuntoja on 1140, autopaikkoja 482, uima-altaita kolme. Menimme katolle katsomaan altaita. Hienoja olivat. Talo oli selvästi aiempaa korkeampi, mutta näkymät eivät olleet yleisesti ottaen aivan yhtä hyviä kuin aikaisemmassa asumuksessani koska täällä vieressä oli muita, yhtä korkeita rakennuksia. Ciela Sripatum oli käytännössä yksin kaiken keskellä joka takasi sieltä hyvän näkymän kaikkiin suuntiin. Katolla oli siis kaksi uima-allasta, monenlaisia istutuksia, kuntosali joka on aina auki, nyrkkeilytreenipaikka, suihkut, useita työskentely/tapaamistiloja, suurikokoinen sauna jonka kiuas oli valitettavasti saksalaisten valmistama ja helikopterikenttä, joka tosin oli vähän turhan pieni sitä helikopteria varten jollaisen olin meinannut itselleni tänne leasingilla hankkia. Sitten mentiin kuudenteen kerrokseen katsomaan siellä olevaa puistoa ja uima-allasta.
Menimme toimistoon hoitamaan paperihommia. Talon hissit ja merkittävä osa ovista toimii kiinalaisen mm. uiguurinsortovälinevalmistaja Hikvisionin kasvojentunnistusjärjestelmällä. Koko putiikki on lännessä pannassa. Olin vastustanut tätä ajatusta aluksi, koska se muodostaa merkittävän tietosuojariskin ilman mitään todellista hyötyä. Jos laitteisto on kytketty internetiin, se lähettää takuuvarmasti kaikki mahdolliset tiedot asukkaista Kiinaan. Tosiasia on kuitenkin se, että täällä on tapana asentaa naamantunnistus useimpiin vastaaviin taloihin. Myös muissa harkitsemissani vaihtoehdoissa oli sellainen. Pohdin lopulta asiaa myös siltä kantilta, että vaikka talossani ei olisi sellaista, niin niitä on kuitenkin asennettu julkiset rakennukset kuten ostoskeskukset täyteen. Naamaskannausdatan päätymistä Kiinaan ei yksinkertaisesti voi estää. Vaikeaa on täällä tietosuojaihmisen elämä. Ilmanpuhdistin on Xiaomin valmistama, siitä en jaksa edes aloittaa. Enkä siitä älylukosta (valmistaja Assa Abloy AB), jonka vuokranantajakin voi halutessaan avata ja joka kirjaa kaikki oven avaukset ja sulkemiset. Se tosin herättää enemmän luottamusta kuin aiempi avainkorttihimmeli.
Sain vielä välittäjältäni ja vuokraemännältä ilmaisen lounaan ja pääsin nukkumaan vähän puolenpäivän jälkeen. Laitoin sitä ennen laitteet laturiin, ja havaitsin ongelman. Laturit eivät pysy kunnolla seinässä kiinni, vaan niiden oma paino tiputtaa ne alas. Se on korjattavissa jatkojohdolla.
Heräsin kuudelta illalla ja kävin vähän katolla kuvailemassa. Pieniä gekkoja käveli seinillä. Kurkku oli kipeämpi kuin ennen, muut oireet pitkälti tiessään.
Ciela Sripatumissa olin ollut pitkälti siinä uskossa ettei taloihin voisi mitenkään survoa yhtään uutta palvelua tai ominaisuutta. Listattakoon vielä siis tässä vaiheessa esiin tulleet talon hyödyt edelliseen verrattuna:
- Edullisempi sijainti
- 200% enemmän uima-altaita
- Kasvojentunnistus hisseissä on kätevämpi kuin avainkortti, tosin kumpikin on tarpeeton
- Ykköskerrokseen ja ulos pääsee ilman kulkulupia
- Kuntosali aina auki, vrt. vain kello 6-22
- Uudempi ja uljaampi
- Kiipeilyseinä
- Nyrkkeilytreenisali
- Helikopterikenttä
Ja vielä muutamia puutteita:
- Osin heikommat, joskaan ei huonot näkymät sekä asunnosta että katolta
- Kiinalaisuus
Ai niin, ja hintaa tälle kopille tuli 19000 bahtia eli karkeasti 500€ kuussa.