Yritin mennä nukkumaan joskus puolenyön jälkeen, mutta en saanut nukuttua. Päätin järjestää matkatavarani kaappeihin. Asunnossa vaikuttaa olevan varsin paljon säilytystilaa. Havaitsin kaksi puutetta tavaroissani: minulla on ilmeisesti mukana vain kolmet kalsarit ja tänne kuskaamani USB-C-Lightning -adapteri on hävinnyt jonnekin.
Laitoin taas timelapse-kuvauksen tulille ja se onnistuikin tänään vähän paremmin. Ilmansaasteet vain vähän latistavat tunnelmaa.
Päätin lähteä vaihtamaan tänään rahojani bahteiksi. Lentokentällä vaihtokurssi oli 35,02 bahtia eurolla. Superrich tarjosi eilen kurssiksi 37,70 ja pienoiseksi yllätyksekseni Krung Thai -pankki 37,73 bahtia eurolla. Yleensä pankkien vaihtokurssit ovat heikompia kuin rahanvaihtajilla. Central Ladprao avautuisi kuitenkin vasta kymmeneltä. Päätin siis ensin mennä viereiseen Lotukseen ja käydä myös 7-Elevenissä.
Minun piti ostaa Lotuksesta kolme asiaa. Päätin kirjoittaa ne ylös. En sitten kuitenkaan kirjoittanut, ja arvatkaa muistanko vielä tälläkään hetkellä mikä se kolmas hankittava asia oli. Huulirasvaa ja deodoranttia muistin ostaa ja lisäksi heräteostoksena hankin mansikkamehua ja tiskirätin.
Sitten menin Centraliin ja haahuilin ympäriinsä kunnes pankit avautuivat kello 11. Ruuhkaa oli yllättävän paljon. Jos olisin tajunnut tänään olevan lauantai, niin en olisi ehkä ollut niin yllättynyt. Superrichin kurssi oli painunut ja oli nyt 37,65. Menin siis Krung Thai -pankkiin, jossa kurssi oli entisellään. Jonotusnumerokoneen vieressä oli vartija, joka tiedusteli avuliaasti “ekstseens?” Vastattuani myöntävästi sain lapun kassalle.
Odotuksen päätyttyä menin tiskille vaihtamaan rahojani. Siinä meni varmaan viisitoista minuuttia kaikkine laskemisineen ja tarkastuksineen. Survoin rahakirjekuoren taskuuni aikomuksenani tallettaa rahat pankkitililleni, jossa rahat olisivat paremmassa turvassa. Kävelin viereiseen liiketilaan oman pankkini talletusautomaatille. Aloin etsiä pankkikorttia lompakostani, mutta en löytänyt sitä mistään. Olin juuri aamulla siirtänyt tarpeettomat kortit lompakostani erääseen laatikostoon asunnossani. Ehkä pankkikortti olisi siellä? Joka tapauksessa hajamielisyyteni on noussut hiljattain ihan uusiin sfääreihin.
Lähetin ystävälleni Watille kuvaamani time lapse -videon. Hän totesi, että jos olen niin toimeton (waang) että minulla on aikaa kuvata tuollaisia, voisin yhtä hyvin tulla auttamaan häntä lintumessuille, joita hän järjestää läheisessä Kuningatar Sirikitin puistossa Chatuchakin puiston takana. Sanoin, että voin tulla huomenna. Olen lähetellyt Watille linnunkuvia siitä lähtien, kun Nell esitteli minut hänelle Hala-Balan luonnontutkimusasemalla silloin joskus muinoin. Nellistä en olekaan kuullut mitään vähään aikaan, vaikka olenkin yrittänyt häntä tavoitella.
Tieni kävi sitten 7-Elevenin liukuovesta sisään. Ostin ison vesipullon, muutaman ananaspasteijan ja yhden lämmitettävän ruoka-annoksen. Kävelin sitten kotia kohti. Golfautokuski oli jo lähtenyt liikkeelle Phahon Yothinin pään pysäkiltä, mutta pysähtyi minut nähdessään ja otti minutkin kyytiin. Hyvin huomaavaista. Tiessä on vain harmillisesti useita varsin korkeita ajohidasteita, joiden kohdalla kuski joutuu aina jarruttamaan. Sama pätee myös polkupyörään.
Iltapäivällä satoi ja ukkostikin vähän. Laitoin taas kameran kuvaamaan parvekkeeltani. Löysin myös kadonneen pankkikortin laatikostostani. Semmoinen harmillinen asia tuli mieleen, että minulla on mukana useita pankkikortteja mutta tunnusluvun muistan vain yhteen. Toivottavasti sille yhdelle ei tapahdu mitään. Joku on nimittäin jo onnistunut kössimään luottokorttitietoni kertaalleen tänä vuonna, mutta onneksi luottoyhtiö kuoletti kortin automaattisesti ja korvasi vahingot.
Kurkku on edelleen vähän kipeä. Ylihuomenna olen varmaan kyvykäs lähtemään kielikouluun tiedustelemaan kursseja.