Nukkumaan menin eilen kello 15 ja heräsin puoliltaöin. Nukuin siis kunnolla ensimmäistä kertaa viikkoon. Päätin käydä katolla ihan vain nähdäkseni, olisiko se todellakin mahdollista näin yöaikaan kuten minulle oli kerrottu. Olihan se. Ciela Sripatumin katto oli ollut öisin suljettu jostain syystä. Tämä on ehdottomasti parannus entiseen verrattuna. Jostakin syystä Chatuchakin puistossa katuvalot välkkyivät kuin amerikkalaisessa joulukuusessa ikään. Ehkä siellä oli mennyt orava muuntajaan.
Tilasin Grabilla riisikulhon ja aloin tutkia ottamaani timelapsea. Eilen iltapäivällä oli satanut ja ukkostanut runsaasti. Videolle oli tallentunut jopa yksi salama. Riisikulho oli herkullinen. Tällä alueella vaikuttaisi olevan paljon parempi ravintolavalikoima kuin Ciela Sripatumissa, jonka lähistöllä ei ollut oikein mitään. Ciela Sripatum sijaitsee noin viisi kilometriä tämän talon pohjoispuolella. Kaikki ravintolat joista olin ruokaa sinne tilannut olivat noin 2-3km sen eteläpuolella, eli etäisyyteni näihin ravintoloihin ei ollut juurikaan muuttunut. Nyt minulla oli kuitenkin kohtuuhintaiset kuljetukset myös niistä ravintoloista, jotka sijaitsivat tämän talon eteläpuolella.
Sade oli puhdistanut ilmaa mukavasti. Yöllä en käyttänyt ilmastointia ollenkaan, vaan avasin parvekkeen oven, laitoin hyttysverkon paikoilleen ja käytin tuuletinta. Kaupungin vaipuessa uneen pihamaalta kuului vain härkäsammakon äänekäs kurnutus.
Päätin tallettaa tänään eilen vaihtamani rahat pankin talletusautomaattiin. Jätin vähän kotivaroiksi lipaston laatikkoon ja vähän lompakkoon. Lisäksi muistin, mitä olin eilen unohtanut ostaa: yhdeksän voltin pariston lepakkodetektoriin.
Kellon tullessa kymmenen kävelin siis taas Central Ladpraoon. Pankissa survoin 2000€ edestä seteleitä automaattiin ja rahat tallettuivat tililleni. Kolmen päivän rahanvaihtoruljanssi oli viimein päättynyt. Talletuksesta ei aiheutunut mitään kuluja, koska tämä oli se pankkikonttori, jossa olin tilini alunperin avannut.
Yritin ostaa Ladpraon ruokakaupasta yhdeksän voltin pariston. Siellä ei ollut sellaista. Mehujäämuotteja oli. Täällä on saatavilla paljon erilaisia hedelmämehuja joista voisi saada varmaan tehdyksi melko kiinnostavia mehujäitä. En lopulta ostanut mitään, mutta opin että on olemassa keltaisia lohikäärmehedelmiä. Japanilaisessa kalsarikaupassakin kävin ja havaitsin alushousujen maksavan siellä 190 bahtia. Voisin ehkä ostaa muutaman parin.
Kävelin Lotukseen etsimään paristoa. Haahuilin ympäriinsä varmaan tunnin löytämättä pariston paristoa, mutta Phahon Yothin 59:n Lotuksessa niitä oli ollut joten oli niitä täälläkin oltava. Lopulta löysin hyvin piilotetut liukuportaat, joita pitkin pääsi ylempään kerrokseen. Siellä ei ollut juurikaan ihmisiä, mutta siellä oli paristoja, jatkojohtoja ja muutakin tavaraa. Ostin lisäksi toisen pullon mansikkamehua. Ensimmäisen pullon sisältöä olin jo ehtinyt runsaasti hävittää C-vitamiininpuutospäissäni.
Kurkku on yhä kipeä. Siellä taitaa olla afta. Yskin myös yhä silloin tällöin melkoisen rohisevasti, mutta oireet ovat ehdottomasti vähenemään päin. Eilisestä suunnitelmasta huolimatta en lähtenyt Watia tapaamaan, vaan päätin mennä kotiin nukkumaan koska väsytti ja koska en halunnut tartuttaa häneen mitään. Aion yhä mennä huomenna kielikouluun.