Flunssan oireet ovat kokonaan poissa. Tein aamulla parissa tunnissa valmiiksi eilen aloittamani verkkosivuprojektin. Aika hyvin hoidettu, vaikka itse sanonkin: viisisivuinen verkkosivuprojekti toteutettuna noin yhden päivän työtunneilla designeineen päivineen käyttämättä lainkaan valmiita teemoja tai muuta valmista koodia. Jos onnistuisin myymään näitä vuodessa edes puoli tusinaa, niin olisin taloudellisesti täysin turvattu. Ongelma on vain se, etten saa niitä Suomessa kaupaksi. Myyntiin menee satakertainen aika sivujen tekemiseen verrattuna, eikä se ole enää kannattavaa. Yritetty on.
Asetin tavoitteeksi olla kielikoululla kello 11:30 ja suunnattomaksi yllätyksekseni onnistuin pysymään tässä aikataulussa. Matkalla pohdin, että se että tekee ensin sivut ja yrittää myydä ne vasta sen jälkeen ei ole suoranaisesti oikeaoppinen tapa hoitaa tällaista liiketoimintaa. Siitähän ei ole takeita, että asiakas ostaisi niitä jolloin työtunnit menevät tavallaan hukkaan. Toisaalta olen käyttänyt elämäni aikana päivän poikinensa paljon turhempiinkin hankkeisiin, sellaisiin joilla ei ole mitään tuottopotentiaalia. Katsotaan, miten käy. En ollut eilen saanut mitään viestiä viisumiasioista vastaanottovirkailijalta, joten päätin pistäytyä koululla siitäkin syystä.
Vastaanottovirkailija tuli jo käytävällä vastaan. En tiennyt mihin hän oli matkalla, mutta hän komensi minut koulun vastaanottotilaan. Menin sitten sinne istumaan.
Virkailija oli tainnut lähteä aikaiselle lounastauolle, häntä ei nimittäin näkynyt missään pitkään aikaan. Kello 11:55 soi jokin kello. Se tarkoittaisi kai tunnin lounastauon alkamista, mutta oli viisi minuuttia etuajassa. Kyllästyin ja menin taas etsimään kolmoskurssin opettajaani, ja löysin hänet samasta paikasta kuin maanantaina. Hänen päättäessään tunnin ilmoitin, että verkkosivut on nyt tehty. Sitten menimme vastaanottoaulaan ja esittelin niitä hänelle. Hän kutsui paikalle muitakin opettajia, ja parhaimmillaan heitä oli ympärilläni kaikkiaan viisi tiirailemassa sivustoa innokkaana tietokoneen näytöltä. He esittivät kysymyksiä, joihin olisin osannut kyllä vastata, mutta en tiennyt kuinka antaa vastauksia sellaisessa muodossa jonka he kykenisivät ymmärtämään.
He kysyivät esimerkiksi, miksi vanha sivu ei toimi. Noh, tiedänhän minä sen. Sivuston sisältö on survottu tietokantaan, joka sijaitsee jollakin palvelimella. Lisäksi palvelimella on ohjelmakoodia, joka aina jonkun verkkoselaimen pyytäessä sivustoa tekee tietokantahaun ja koostaa sieltä saadusta sisällöstä html-tiedoston joka lähetetään sitten verkkoselaimelle. Verkkosivu antaa kuitenkin virheen “Error establishing a database connection”, eli tietokantaan ei saada yhteyttä. Voi olla, että tietokanta sijaitsee fyysisesti eri palvelimella kuin ohjelmakoodi ja tämä palvelin on rikki tai tietokanta on esim. vahingossa poistettu tai sen asetukset ovat väärin. Kaiken tämän selittäminen olisi triviaalia, jos vastapuoli osaisi englantia ja olisi tietotekniikkataitoinen. Nyt vastapuoli ei osannut englantia ja ennen kaikkea ei ollut tietotekniikkataitoinen. Sitäkin kysyttiin, saanko sivun Googlessa ensimmäiseksi hakutulokseksi. Tähän on vaikea vastata, koska se, mitä ihmiset näkevät riippuu tietysti siitä, mitä he hakevat. Jos kirjoittaa Googleen suoraan kielikoulun nimen, niin varmaan sen saa ykköseksi. Jos taas kirjoittaa “language school bangkok”, “education visa thailand”, “how to learn thai” tai vaikka “thai private tutor” niin ykkösenä oleminen listauksessa olisi eittämättä koululle hyvin hyödyllistä, mutta tulokset saattavat vaihdella riippuen esimerkiksi kilpailun määrästä ja siitä, paljonko noita asioita viikottain haetaan. Sivuston teknisestä toteutuksesta se ei jää kiinni koska se on Perfekt in Form und Funktion, mutta lisäksi sivustolla pitää olla myös jotakin sisältöä näistä aiheista. En osannut selittää tätä thaiksi. Tästä huolimatta paikallaolijat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä esittelyyn.
Sitten opettajani tiedusteli, mitä sivusto maksaisi. Kirjoitin Googleen suurieleisesti “2600€ to baht” joka voisi vastata sivuston arvoa Suomessa (alv 0%) ja tulokseksi tuli noi 99 227 bahtia. Opettaja tiedusteli hieman epätoivoisella äänensävyllä, voisiko antaa alennusta. Sanoin valmiiksi opettelemani fraasin: voitte ehkä opettaa thaita ilmaiseksi. Siihen hän oli heti suostuvainen, ja kysyi haluanko opiskella aamulla vai iltapäivällä. Toinen opettaja laski, että sillä hinnalla voisi opetusta saada noin 16 kuukautta. Sopisi hyvin minulle. Täällä järjestetään myös etäkursseja, eikä minun tarvitsisi käyttää koko 16 kuukautta putkeen. Koulullekin se olisi ihan hyvä diili, koska se ei maksaisi heille oikeastaan mitään. Yhdestä ylimääräisestä oppilaasta luokassa ei luulisi aiheutuvan mitään lisäkuluja.
Nyt jäljellä on enää rehtorin vakuuttaminen. Tämä mystinen hahmo on aina kovin kiireinen, ja häntä harvoin näkee. Rehtorista asia on kuitenkin lopulta kiinni. Onneksi saan nyt tukea talon sisältä, eikä hänen ympäripuhumisensa olisi varmaankaan kovin vaikeaa, koska nykyiset sivut eivät toimi ollenkaan. Opettajani ehdotti, että hän etsii jonkun vapaan ajan jolloin puhua rehtorin kanssa ja kutsuu minut sitten mukaan. Sovimme niin ja lähetin hänelle linkin, jolla hän ja muut opettajat voivat itse vapaasti selata uutta sivustoa.
Jossakin vaiheessa tätä esittelyä vastaanottovirkailija oli tullut takaisin ja käveli aulan läpi taukohuoneeseen. Hän lähetti minulle Linessa viestin, että opetusministeriö ilmeisesti hyväksyisi anomukseni, mutta selvityksistä huolimatta ei tiedetä hyväksyisikö maahanmuuttovirasto sitä. Tällaista tilannetta kun ei ole koskaan aiemmin ollut. Päätin pohtia asiaa.
Menin CentralWorldiin ja korjasin pari demon aikana havaittua puutetta sivuissa ja poistin muun muassa hitaan interaktiivisen kartan korvaten sen staattisella karttakuvalla. Sisällönhallintajärjestelmää en ollut vielä asentanut siltä varalta etteivät he ostakaan sivua ja annoin asian olla toistaiseksi niin.
Haahuilin päämäärättömästi ympäriinsä jonkin aikaa. Minun pitäisi ostaa kengät. Minulla on mukanani vaelluskengät ja sandaalit, mutta ei kuntosali/sulkapallonpeluukenkiä. Minulla ei ole sellaisia Suomessakaan (ainakaan ehjiä), ja sellaiset olin siksi ajatellut täältä hankkia. Minulla ei kuitenkaan ollut tänään sukkia jaloissa, ja sen vuoksi en kehdannut lähteä kenkiä sovittamaan.
Lopulta päädyin kaikkein ylimpään kerrokseen. Siellä oli Studio Ghibli -näyttely. Sen oli kaiketi pitänyt olla jo ohi, mutta ilmeisesti sen voimassaoloaikaa oli pidennetty. Pääsymaksu oli 680 bahtia. En mennyt sisään, mutta kävin viereisessä Studio Ghibli -myymälässä. Siellä oli esimerkiksi käsipyyhkeitä ja palapelejä hintaan, joka vaikutti Rahastukselta isolla R:llä.
Pohdin haahuillessani myös viisumiasiaa. Päivän kallistuessa iltaan alkoi Mies kallistua sille kannalle, että hänen ei kannata edes yrittää hankkia 3kk opiskelijaviisumia. Se maksaa rahaa, sen saaminen ei ole varmaa ja mikä tärkeintä, sain kyseisen leiman tai en, minun tulee joka tapauksessa lähteä Thaimaasta ja palata takaisin ainakin kerran ennen kuin se ~6kk jonka aion Aasiassa viettää tulee täyteen. Mahdollinen suunnitelma olisi ensin oleskelua Thaimaassa 2kk viisumivapaudella + pidennyksellä, sen jälkeen noin 6 viikkoa ulkomailla (siellä oleminen saattaa tulla jopa halvemmaksi kuin Thaimaassa asuminen) ja sitten taas 2kk Thaimaassa viisumivapaudella + pidennyksellä. Yhteensä noin viisi ja puoli kuukautta. Näin voin myös opiskella täällä thaita 2-3kk eli suunnilleen yhtä pitkään kuin viisumin kanssa.
Kotiin palatessani kävin 7-Elevenissä. Siellä oli myynnissä omenapasteijoita aiempien makujen lisäksi. Ostin heti yhden, ja se osoittautui herkulliseksi.