Otin kannettavan tuolini mukaan ja kävin istuksimassa Rautatiepuistossa (suan rot fai) Chatuchakin puiston takana. Kuten tavallista, farangit olivat jääneet Chatuchakin puistoon. Minua jaksaa yhä hämmästyttää se, kuinka valtava alue on kyseessä. Näin useita eläimiä, mutta en yhtään niin kiinnostavaa kuin eilisen käärmeet.
Illalla kotiini tullessa minulla oli tavalliseen tapaan pieni hissiongelma. Talossani on kuusi hissiä. Illalla taloon sisään on jonkin verran tunkua, koska porukka tulee töistä kotiin suunnilleen samaan aikaan ja haluaa tietysti koteihinsa ylempiin kerroksiin (oletettakoon asukkaita olevan n. 2000). Portaita ei ole. Joku painaa nappia. Porukkaa on hissiaulassa riittävästi vaikka kaikkiin kuuteen hissiin, mutta kuinka moni näistä kuudesta alkaa napin painalluksen seurauksena kulkea alaspäin? Se, joka on lähinnä ykköskerrosta. Vain yksi. Tässä olisi pienen optimoinnin paikka. Järjestelmän voisi ohjelmoida niin, että tiettyinä kellonaikoina osa hisseistä hakeutuu ennakoivasti ykköskerrokseen.
Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa talon hissiä. Se oli saksalainen halpakopio, ja kesti hetken ennen kuin sain sen päälle. Lupaus kymmenen minuutin kuumenemisajasta oli täyttä höpöhöpöä. Pohdin, että vastaisuudessa voisin laittaa saunan päälle, käydä kuntosalilla ja tulla sitten takaisin saunaan. Kiuas oli myös uutuudestaan huolimatta ruosteinen, kiviä oli liian vähän eikä ilmanvaihto pelannut kunnolla, mutta kai se on tyhjää parempi.
Katselin illalla vielä lentolippuja. Olin päättänyt mennä seuraavana päivänä maahanmuuttovirastoon hakemaan viisumipidennystä, ja ostin varoiksi lentolipun (täysin peruutuskelpoisen sellaisen) Kuala Lumpuriin siltä varalta, että sitä kysyttäisiin. Saas nähdä miten lipun peruutusprosessi menee.