Olen nyt kuullut niin monta kertaa eräästä Khehan BTS-aseman läheisyydessä olevasta turistinähtävyydestä, että päätin lähteä katsomaan sitä. Se tunnetaan englanniksi nimellä Ancient City, muinainen kaupunki.
Kuljin BTS:llä siis Khehaan, Sukhumvit-linjan päätepisteelle asti. Matka kesti tunnin verran. Sieltä jatkoin taksilla viitisen kilometriä valtatietä eteenpäin. Taksi veloitti matkasta 100 bahtin kertakorvauksen. Minun olisi pitänyt vaatia taksamittarin käyttöä, mutta arvioni mukana tuo oli niin lähellä aloitusmaksua ja kilometrikorvausta, etten jaksanut vänkätä asiasta. Lähistöllä oli myös thaimaalaisia songthaew [soongthääu] -ajoneuvoja, jotka on saatu lisäämällä avolava-autoon penkit ja katto. En kuitenkaan tiennyt, minne ne menivät.
Pääsin perille. Lipunmyynti oli järjestetty jokseenkin sekavasti. Ensimmäisellä tiskillä näytin internetistä ostamaani lippua (Klookista kymmenen euroa) ja sanottiin että voin mennä sisään. Sitten tulin paikkaan jossa oli lisää tiskejä, mutta en tiennyt mikä niiden merkitys oli. Astelin siis suoraan ulos ja ajattelin vuokrata polkupyörän. Siellä oli tavallisia ja sähköisiä malleja ja lisäksi golfautoja. Havaitsin, että muut turistit (joita oli paikalla luonnollisesti melko paljon) toivat polkupyöräihmiselle avaimen, jonka olivat saaneet jostain. Menin siis takaisin sisään ja kokeilin nyt kakkostiskiä. Sieltä sain paperisen lipun ja kartan. Sitten menin takaisin ykköstiskille lippuineni, ja sieltä sain vuokrata polkupyörän maltilliseen 150 bahtin hintaan jättämällä lisäksi ajokorttini pantiksi. Paikka oli varsin tunnettu museo, joten uskalsin tehdä niin. Mihinkään epämääräisiin moottoripyörävuokraamoihin en viitsi henkilöpapereitani jättää. Henkilökunta oli jokseenkin elämäänsä kyllästyneen oloista.
Sain ruosteisen, nitisevän ja natisevan polkupyörän jonka ketjuissa oli löysää alleni ja lähin pyöräilemään. Se oli varsin miellyttävää puuhaa. Alue oli suunnilleen Thaimaan muotoinen ja kokoa sillä oli noin 130 hehtaaria, joka tekee siitä yhden maailman suurimmista ulkoilmamuseoista. Se on täytetty replikoilla todellisista thaimaalaisista ja muutamista muistakin tärkeistä rakennuksista. Osalla rakennuksista ei kuitenkaan ole mitään todellista esikuvaa. Palatsia ja temppeliä oli kyllästymiseen asti, olipahan keinotekoinen vuorikin. Vuori tosin oli suljettu korjauksia varten.
Jaksoin viettää alueella noin pari tuntia. Jollekin, joka on kiinnostunut temppeleistä voisi helposti hurahtaa täällä vaikka koko päivä. Myös ilmainen englanninkielinen ääniopastus oli saatavilla, mutta en jaksanut vaivautua käyttämään sitä. Näkemistäni asioista kiinnostavin oli minua karkuun lähtenyt suurikokoinen skinkki, josta en kuitenkaan saanut kuvaa. Pyöräily oli kuitenkin ihan kivaa, niin kuin olisi jossakin puistossa jossa ei ole juurikaan ihmisiä. Siellä todella oli yllättävän rauhallista.
Palautin pyörän ja sain ajokorttini takaisin. Menin taas taksilla BTS-asemalle. Hinnaksi tarjottiin taas kiinteää sataa bahtia. Ahaa, kartelli. Asemalla oli taas songthaew-ajoneuvoja. Olin nyt melko varma siitä, että näillä olisi päässyt kohteeseen murto-osalla taksimatkan hinnasta. Palasin kotiin syömään kanaa ja riisiä, junamatkassa meni aika tarkalleen 70 minuuttia.
iPhone 15 Prossa on USB-C -portti ja teoriassa on mahdollista liittää puhelin suoraan SSD-asemaan. Olin ottanut varastoissa tarpeettoman lojuneen puolen teran NVMe-levyn mukaani ja tilasin siihen täällä kuoret. Laite ei kuitenkaan toimi kuin satunnaisesti, johon saattaa olla syynä heikko virransyöttö puhelimen puolelta tai sitten ei. MacBookin kanssa se toimii moitteetta. iPhonen tiedostonhallinnan käyttöliittymä on myös sellainen, että on aivan selvää että se on lisätty käyttöjärjestelmään jälkeenpäin. Miten tämä sitten liittyy mihinkään? Olisi hyvin mukavaa jos pystyisin kuntoillessa katsomaan The Expansea suoraan ulkoiselta tallennuslaitteelta, mutta nähtävästi se ei ole mahdollista.
Wat sanoi, ettei ehdikään pelata sulkapalloa tänään ja siirsimme sen perjantaille. Hän sanoi ottavansa ystävänsä mukaan. Tämä on kiintoisa ilmiö. Minulle tulee Suomesta mieleen ehkä yksi tapaus, jossa minut on esitelty kaverinkaverille. En ole myöskään muistaakseni koskaan esitellyt ketään ystävääni toisille ystävilleni. Hengaan pelkästään porukoissa, joissa tunnen kaikki jo ennestään. Thaimaassa taas suunnilleen kaikki tapaamani ihmiset esittelevät minua jatkuvasti omille ystävilleen. En ole hyvä luomaan verkostoja, mutta täällä se on sentään mahdollista siinä missä Suomessa se tuntuu olevan täysin mahdotonta. Toisaalta en myöskään erityisesti pidä suurista porukoista, vaan teen asioita mieluusti kahden kesken. Se vaikuttaa olevan täällä varsin haastavaa.
Ai niin, ja olen nyt mitannut saunan ylälauteen etäisyyden kattoon. Se on 145 senttimetriä, kun sen pitäisi olla noin 110 senttimetriä. Ei ihme, että löylyt nousevat pään yläpuolelle ja menevät hukkaan. Tarvitsen noin 35 senttimetrin korkuisen jakkaran voidakseni saunoa kunnolla.