Ilmanlaatu oli tänään varsin hyvä, näkyvyys samoin. Päätin käydä King Power MahaNakhon -pilvenpiirtäjässä. Se on Thaimaan toiseksi korkein rakennus. Korkeutta löytyy 314 metriä ja kerroksia on 78. Korkein rakennus on vain 70-kerroksinen Magnolias Waterfront Residences Iconsiamin vieressä, jolla on korkeutta 318 metriä. Sen ennätys on kuitenkin talon katolle asennetun koristeellisen antennin ansiota. MahaNakhon Towerin katto on siis kaupungin korkein kohta, jossa on mahdollista seistä ilman erikoisvarusteita.
Matkustin paikalla BTS:llä märehtien sitä, että kello oli jo lähes kolme. Olin taas uhrannut reilusti aikaa kirjoittamiseen, ja muutenkin minulla tuntui olleen viime aikoina vähän käynnistymisvaikeuksia.
Rakennukselle on helppo päästä, se on aivan Chong Nonsin BTS-aseman vieressä. Minun oli pitänyt käydä täällä aiemminkin, mutta paikka oli ollut silloin sattumoisin suljettu jonkun tapahtuman vuoksi. Lisäksi olen pantannut visiittiä hyvää säätä odottaen: olen havainnut, että valokuvista tulee parempia silloin kuin aurinko paistaa. Vaikka matkaesitteistä ei niin uskoisikaan, Thaimaassakin on usein harmaata ja pilvistä, joskin aina myös lämmintä. Tämän lisäksi näkyvyyden olisi suotavaa olla mahdollisimman hyvä. Tänään molemmat sääkriteerit pääosin täyttyivät.
Menin sisään rakennukseen pintapuolisen turvatarkistuksen jälkeen. Ostin lipun 880 bahtilla. Se oli aika kallis, myös syy sille miksi en ollut aiemmin käynyt täällä. Muutama ylipirteä työntekijä halusi ottaa minusta kuvan joka myytäisiin minulle myöhemmin kovaan hintaan. Täällähän oli meno kuin Japanissa.
Nousimme hissillä 75. kerrokseen. Siellä oli lasiseinät ja loistavat näkymät kaikkialle kaupunkiin. Olin asunut 28-kerroksisessa rakennuksessa josta oli ollut loistavat näkymät samoin kuin nyt 44-kerroksisessa rakennuksessa josta oli niin ikään hyvät näkymät. Sen vuoksi minulla oli aika kovat kriteerit näköalapaikkojen suhteen. MahaNakhon Tower oli kuitenkin ylittänyt odotukseni kirkkaasti.
Kävelin kierroksen ja nousin sitten katolle. Minulle annettiin töppösiin laitettavat kengänsuojat: katolla oli Aasiassa jo perinteeksi muodostunut alue, jossa ihmiset pystyivät kävelemään lasin päällä 300 metrin korkeudessa. Pelkään korkeita paikkoja joten en menisi sinne, mutta otin kengänsuojat vastaan.
Näkymät katolta olivat jälleen erinomaiset. Lisäksi katon keskelle oli rakennettu suurikokoinen korotettu alue, joka nousi alemmalta tasolta ylöspäin ainakin kerroksen verran. Sieltä oli hyvä ottaa kuvia niin, ettei korkean paikan kammo vaivannut. Jotkin rakennukset ovat tässä paljon parempia kuin toiset. Esimerkiksi Eiffel-torni on hirveä, koska sieltä näkee suoraan alaspäin. Frankfurtin Main Tower taas on erittäin jees, koska se on pyöreän muotoinen, sieltä näkee kaikkiin suuntiin ja lisäksi varsinainen näköalatasanne on muuta rakennusta hieman pienempi. Näin reunan yli katsoessa ei näen kahdensadan metrin pudotusta vaan ehkä viiden metrin pudotuksen, joka on paljon helpompi kestää. Saksa oli muutenkin mukavampi maa käydä, kaikki olivat kohteliaita ja sieltä löytyi monenlaisia hienoja erikoisliikkeitä.
Paikalla oli paljon ihmisiä, mutta ei liikaa. Otin kuvia eri puolilta. Sää vaikutti puolipilviseltä, joka sai kuvissa aikaan kiintoisia valon ja varjon kontrasteja. Näkyvyys erityisesti pohjoiseen oli hyvä, uskoin erottavani kaukaisuudessa jopa Don Mueangin lentokentän. Katolta näkyivät monet Bangkokin maamerkit: Chao Phraya, palatsi, Wat Arun, Iconsiam, Baiyoke Tower II, Lumphinin puisto ja monet muut paikat. Taloja oli tosin keskustan suunnassa niin paljon, että en nähnyt esimerkiksi omaa asuinrakennustani. Toivoin, että minulla olisi ollut kiikarit. Etelässä erottui Vihreän Keuhkon alue. Enpä ole käynyt sielläkään hetkeen.
Vietin katolla noin tunnin verran ja päätin, että voisin tulla joskus uudestaankin. Ehkäpä jopa auringonlaskun aikaan, vaikka se onkin kalliimpaa (1080 bahtia).
Poistuin paikalta ja havaitsin, ettei 75. kerrokseen pääse enää, vaan ainoa vaihtoehto olisi mennä suoraan pohjakerrokseen. Menin sitten sinne, navigoin pienen kauppakeskuksen läpi ja poistuin rakennuskompleksista. Päätin mennä Iconsiamin applekauppaan vaikeroimaan vaivojani. SSD-levyni kun ei ollut alkanut vieläkään toimia iPhonen kanssa. En tosin odottanut heiltä paljon mitään, mutta satuin olemaan lähimaastossa eikä minulla ollut muutakaan tekemistä.
Jatkoin siis pari pysäkkiä eteenpäin Silom-linjalla Krung Thon Burin asemalle asti. Sieltä vaihdoin kultalinjaan. Joku oli pielessä. Kaksikärryinen kumipyörillä kulkeva kiskoja seuraava homosapiensinkuljetin tuli viimein paikalle, ja menin jälkimmäiseen kärryyn sisään. Työntekijä tuli kuitenkin häätämään minut ja muutaman muun samaa yrittäneen pois ennen kuin sain edes laskettua ahterini istuimelle. Menin sitten ensimmäiseen kärryyn, ja se oli näemmä sallittua. Olimme siellä usean minuutin ajan ennen kuin mitään tapahtui. Sitten toiseen kärryyn alkoi myös kerääntyä ihmisiä, eikä heitä ajettu pois. Kärry lähti liikkeelle ja työntekijä tuli avaamaan sen etuosan seinässä olevan ohjauspaneelin. Hän ei kuitenkaan nähdäkseni painanut sen nappuloita tai tehnyt mitään muutakaan, vaan sulki sen varsin pian.
Tämän kummallisen episodin pääteeksi saavuimme kuitenkin Iconsiamiin. Menin applekauppaan ja vaikeroin vaivojani. Minulle myönnettiin audienssi 50 minuutin päähän. Haahuilin ympäriinsä kunnes tuo 50 minuuttia oli kulunut. En viitsinyt syödäkään mitään, koska minulta olisi kestänyt jonkin aikaa päästä ravintolaan, tilata ja ei ollut tietoa siitä kuinka nopeasti ruoka valmistettaisiin.
Palasin applekauppaan ja sain palvelua. Ensimmäinen ihminen ei tiennyt asiasta mitään, joten hän haki paikalle toisen ihmisen joka julisti, että iPhone toimii normaalisti, ulkoinen tallennuslevy samoin, virransyöttö ei vain ole riittävä ulkoista NVMe-levyä varten. Se ei ole vika, vaan ominaisuus! Huomautin sitten, että teillähän oli mainoskuvissa iPhone tallentamassa videota suoraan ulkoiselle tallennuslaitteelle. Sen on siis toimittava jonkun ulkoisen laitteen kanssa, minkälaisen ostan? Hän ei osannut sanoa. Hän googlasi jonkin artikkelin ja totesi Sandiskin ulkoisten levyjen varmaan toimivan mutta kehotti kokeilemaan sitä kaupassa ennen ostamista. Heillä ei ollut sellaista myytävänä. Moitin Applen sivuja siitä, että siellä ei lukenut millaisten ulkoisten tallennusvälineiden kanssa iPhone toimisi tai ei toimisi. Hän myönsi tämän olevan ongelmallista, ja lupasi välittää palautteen eteenpäin.
Menin sitten katselemaan, olisiko Iconsiamin elektroniikkakaupoissa vastaavaa levyä. Olihan niitä, hintaa n. 100€/teratavu. En ostanut. Aloin hautoa uutta suunnitelmaa. Olin ostanut aiemmin tänä vuonna tietokoneeseeni muistikortin. Se oli mallia Transcend Jetdrive Lite, kapsiteetiltaan yksi teratavu ja se oli suunniteltu sen muotoiseksi että mahtui täsmälleen sopivasti MacBookin muistikorttipaikkaan törröttämättä siitä ulos. Halpa tapa saada lisää tallennustilaa. Ainoa huono puoli oli, että se oli hidas: kirjoitusnopeus valmistajan mukaan vain 55 MB/s ja lukunopeus 95 MB/s. Vertailun vuoksi MacBookin sisäisen SSD:n luku- ja kirjoitusnopeudet ovat jotain ~5000 MB/s:stä koilliseen. En minä sitä nopeutta toisaalta kyllä mihinkään tarvinnutkaan, varastoin kyseiselle kortille lähinnä kuvia ja videoita. Joka tapauksessa iPhone tukee ulkoisia muistikortinlukijoita, joten voisin ehkä hankkia kortinlukijan kyseisen kortin lukemiseksi suoraan puhelimella. Se tulisi varsin edulliseksi. Ainoa este saattaisi olla kortin eriskummallinen muoto, joten lukijaa olisi hyvä kokeilla kaupassa.
Näine ajatuksineni palasin kotiin. En ollut syönyt koko päivänä mitään, poislukien kaksi ananaspasteijaa aamulla. Suomessa tuli puputettua jotain jatkuvalla syötöllä, ja olen karistamassa siellä lihottua kymmentä kiloa varsin nopeasti. Minua tosin huolestuttaa hieman se, että jos unohdan nälän ja janon puutteessa syödä ja juoda niin pökertyminen kuumuudessa on täysin mahdollinen skenaario.