En ollut oikein varma siitä mitä tehdä, ja en sitten lopulta tehnyt mitään. Olen käynyt Bangkokissa nyt melkein jokaisessa sellaisessa paikassa jossa olen kuullut jonkun muun käyneen ja jonka olen itse kokenut kiinnostavaksi. On koko joukko kiinnostavia asioita nähtäväksi ja tehtäväksi muissa provinsseissa, mutta ei niihin viitsi lähteä vain päiväksi tai kahdeksi nyt kun opiskelu on alkamassa.
Räpelsin konetta kotona ja etsin internetistä vara-akkua otsalampulleni. Akkuja olisi hyvä olla kaksi. Alkuperäisen pariston mallia NL1835HP valmistus oli lopetettu ja korvaavaa tuotetta (NL1836HP) ei löytynyt internetistä. Pitänee käydä kivijalkakaupoissa katsomassa. Ne vain ovat niin lähellä Siamia että sinne kannattaa mennä joku päivä kielikoulun jälkeen.
Päätin viimein lähteä kuvaamaan timelapse-videota uudesta keltaisesta junalinjasta. Toisin kuin pinkki, se taitaa olla ihan oikeasti auki. Sitten ilma kuitenkin muuttui harmaan pilviseksi. En viitsinyt suorittaa operaatiota sellaisessa säässä, videosta ei tulisi yhtä hyvää kuin auringonpaisteessa. Näin päätin jättää sen seuraavalle päivälle toivoen parempaa säätä.
Sitten pohdin, josko lähtisin etsimään keskustasta erästä suurta elektroniikkatoria josta olin kuullut. Onnistuinkin löytämään sen todennäköisen sijainnin kartalta ja olin jo lähdössä. Totesin kuitenkin sitten, että sehän on niin ikään niin lähellä Siamia, että sinnekin voi mennä jonain koulupäivänä. En sitten mennyt sinnekään.
Lopulta kävin Mr. DIY:ssä viereisen Lotuksen yläkerrassa. Ostin maalarinteippiä ja pesusieniä. Hintaa ostoksille tuli kohtuulliset 42 bahtia. Sitten menin Central Ladpraoon ja söin japanilaisessa curryravintolassa 300 bahtin curry- riisi- ja kana-annoksen lauantain kunniaksi. Vain ranskalaiset perunat puuttuivat. Minua on harmittanut viime aikoina rahanmeno ruokaan. Kalliin japanilaisen sapuskan jatkuva napostelu käy pidemmän päälle rahakirstun päälle, ja liian usein tapahtuvasta kalliin ruuan syömisestä tulee niin kova morkkis että murkinasta ei voi edes nauttia kunnolla. Pohdin sellaista, että voisin ottaa tavaksi syödä halpaa thaimaalaista ruokaa joka arkipäivä ja viikonloppuisin voisin sitten hyvällä omallatunnolla käydä kalliimmissa ravintoloissa. Myös 7-Elevenistä voi ostaa valmisannoksia varsin halvalla, mutta en ole niitä juurikaan vielä pakastimeen ostanut. Jo ajatus tästä suunnitelmasta aiheutti niin hyvän fiiliksen, että päätin laittaa sen toteutukseen.
Kotona menin kuntosalille treenaten ensin käsiä, sitten jalkoja ja lopuksi kokeilin vielä HIIT-harjoitusta cross trainerilla miten vain parhaiten osasin. High Intensity Interval Training -menetelmän perusteena toimii, että harjoittelu sisältää lyhyitä parin minuutin jaksoja mahdollisimman intensiivistä harjoitusta jolloin painetaan niin kovaa kuin hiukankin jaksetaan ja tämän kanssa vuorottelevat palautumisjaksot. Menetelmä on kuulemma keskimäärin melkoisen tehokas sekä hapenottokyvyn kehittämisen että rasvanpolton suhteen, ja aineenvaihdunta pysyy vilkkaana vielä merkittävän ajan treenin jälkeenkin.
Noiduin jälleen mielessäni sitä, kuinka olin koulussa liikuntatunneilla yhdeksän vuotta, mutta ainoa asia jonka siellä opin oli että liikunta on aivan perseestä. Kuntosalilla taisimme käydä tasan kerran. Yksikään liikunnanopettaja koko peruskouluaikana ei osannut opettaa liikuntaa, ei niin vähääkään. Ei siellä paljon HIIT-treeneistä puhuttu, eikä maksimihapenottokyvystä eikä opetettu miten pitää tarkalleen ottaen harjoitella jos haluaa lisää lihasmassaa. En myöskään muista koskaan kuulleeni opettajiltani yhtään kannustuksen sanaa. Ei ihme, että suomalaiset ovat niin huonossa kunnossa. Lukiossa oli ensimmäinen opettaja joka osasi hommansa jotenkuten, ja viimein Kasetsartissa opiskellessani opin tekemään ensimmäistä kertaa harjoitusohjelman. Sääli, että olen unohtanut miten se tehtiin.
Olen myös tullut tietoiseksi siitä, että liikkuvuteni ei ole parhaasta päästä. Se muodostuu uskoakseni Muay Thaissa ongelmaksi. En kykene nostamaan jalkojani riittävän ylös jotta pystyisin esimerkiksi tähtäämään potkun ylävartaloon. Olen yrittänyt venytellä, mutta en ole havainnut sen aiheuttavan itsessäni minkäänlaista muutosta. Ehkä pitäisi venytellä enemmän tai jollakin toisella tavalla. Jos osaisin thaita paremmin, palkkaisin personal trainerin. Ei se kovin kallista voi olla.