Koulussa puhuttiin tänään siivoussanastosta. Muistin, että olimme puhuneet aiheesta viime vuonnakin, mutta sanoista en muistanut yhtäkään.
Kiinalainen käyttäytyy edelleen ystävällisesti, venäläinen käy tauoilla ulkona tupakoimassa ja opettaja pelkää liskoja. Väitin, että minulla kotonani seitsemäntoista moppia. Opettaja sanoi, että se on koo’hok.
Sellainen kiintoisa asia on muuttunut, että viime kerralla olin kakkoskurssilta neljä päivää poissa sairauden takia, mutta se riitti silti hyväksyttyyn suoritukseen. Nyt meitä on informoitu siten, että jos olemme edes kolme päivää poissa niin emme voi jatkaa kolmostasolle.
Koulun jälkeen päätin käydä vähän kaupoissa. Ensin menin Banana Run -nimiseen liikkeeseen lähelle Lumpinin puistoa. Siellä oli vaellussauvoja, mutta ei sopivia malleja. Sitten päätin mennä katsomaan Skotin joskus mainitsemaa elektroniikkamyymälää.
Löysin paikan, jonka arvelin oikeaksi: Thanon Petchaburilla oli kauppakeskus, jonka nimi oli hämäävästi AEC Food Wholesale Pratunam. Se oli suurilta osin autio. Alimmassa kerroksessa oli muutamia kojuja samoin kuin neljännessä. Niissä myytiin esimerkiksi käytettyjä tietokoneita, tulostimia ja erilaisia tietokoneiden osia. Muutoin paikka oli kuitenkin lähes täysi aavekaupunki.
Myöhemmin sain internetistä selville, että rakennuksesta on aiemmin käytetty nimeä Pantip Plaza. Sen omistaja päätti remontoida paikan hiljattain ja korottaa samalla vuokria. Seurauksena oli täysi katastrofi. Vuokrankorotukset iskivät samaan aikaan kuin Lazada, korona ja turistikato. Kojut siirtyivät toisaalle tai menivät konkurssiin. Valokuvat paikasta menneinä aikoina olivat aikamoinen näky.
Jatkoin matkaa Thanon Petchaburilla. Vastaan tuli Platinum Fashion Mall. Se oli eloisa ja nimensä mukaisesti täynnä vaatteita erittäin halpaan hintaan, sekä lisäksi rääteleitä jotka tarjosivat mittatilauspukuja 24 tunnissa. Thaimaassa perinteinen tapa myydä mitä tahansa on katukoju. Tämä kauppa toteutti kojujen toista iteraatiota: kojut oli sijoitettu ilmastoituun monikerroksiseen rakennukseen. Kolmas iteraatio on verkkokaupat: koju siirretään internetiin. Thaimaan suosituimmat verkkokaupat eivät itse myy mitään vaan ovat Amazon Marketplacen kaltaisia alustoja.
Ostoskeskus oli siis täynnä kojuja. Melko matala katto sai aikaan tunnelimaisen vaikutelman ja tunsin käveleväni jossain mäyränpesässä. Matkalaukkujakin siellä myytiin. Minulle tarjottiin isoa laukkua ensin tuhannellaviidelläsadalla, sitten tuhannella bahtilla. En ostanut. Tiesin jo kokemuksesta, että tavaraa saa Lazadasta aina halvemmalla kuin kojukauppiailta. Kuinka ollakaan, illalla löysin valtavan kokoisia matkalaukkuja Lazadasta vaivaisella kahdeksallasadalla bahtilla. Tarkoituksenani on hankkia mahdollisimman suuri matkalaukku sille ryjälle, jonka jätän Thaimaahan kun täältä joskus lähden.
Matkustin Ari Outdoor Suppliesin kautta kotiin. En ostanut sieltäkään mitään, kunhan tarkastelin keppivalikoimaa.
Myöhäisillasta tarkastelin vielä kerran kepakkoarvioita internetissä. Useimmiten googlaan tietoa hakusanoilla tuoteryhmä + review, mutta tällä on sellainen ikävä sivuvaikutus että saan lähinnä amerikkalaisia tuloksia. Jos tuotetta ei ole arvostelussa mainittu, se ei välttämättä tarkoita että se olisi huono vaan ainoastaan että sitä ei myydä amerikassa. Kahlattuani läpi vielä lisää arvosteluita löysin italialaisen kepakkovalmistajan joka kepit ovat poikkeuksellisen kevyitä, äärimmäisen halpoja ja joista kellään ei vaikuttaisi olevan pahaa sanottavaa. Mikä tärkeintä, niitä voi ostaa Bangkokista.
Pitänee jossain vaiheessa myös käydä IKEAssa lakanoita ostamassa. Minulla kun on nyt vain yksi valkoinen lakana/pussilakanasetti. Niitä oli muistaakseni joskus enemmän mutta ainakin yhden pussilakanan saatoin tuoda viime kerralla epähuomiossa Suomeen. Voisin ehkä myös hankkia vielä yhdet hyväksi havaitsemani kalsarit.