Aamusta laitoin vuokrani maksuun automaattilaskutuksella. Ilmanlaatu on jälleen muuttunut heikommanpuoleiseksi.
Koulussa puhuttiin tänään adjektiiveista, joista lähes kaikki muistin jo ulkoa. Käytin laajaa eläinsanastoani innokkaasti hyödyksi komparatiiveista puhuttaessa. Olen oppinut, että hylje on thaiksi määw naam, vesikissa.
Koulun päätyttyä päätin käväistä Fortune Town Mall -nimisessä ostoskeskuksessa Rama IX:n aseman luona. En ollut ennen käynyt siellä. Se oli mainittu sellaisena paikkana, johon osa eilen mainitun Pantip Plazan elektroniikkakauppiaista muutti kyseisen rakennuksen vuokrankorotusten myötä.
Päästyäni Rama IX:lle havaitsin, että olin itse asiassa käynyt alueella aiemminkin. Silloin olin tosin vain yrittänyt löytää Rama IX:n Decathlonia enkä ollut tutkinut ostoskeskusta tarkemmin. Fortune Town Mallia vastapäätä kadun toisella puolella oli giganttinen Central Rama IX, siellä en ollut oikeasti koskaan käynyt enkä kokenut tarvetta käydäkään. En uskonut, että siellä olisi mitään sellaista, jota Central Ladpraossa, CentralWorldissa tai Central Westgatessa ei olisi.
Kiipesin alakerran food courtista ylempiin kerroksiin ja aloin nähdä mitä mielenkiintoisimpia kojuja ja myymälöitä. Ensimmäinen kuului kiinalaiselle SmallRigille, jonka valmistamia kameravarusteita olen joskus ostanut Saksan Amazonista puhelintani varten. Vastaan tuli tulostuspalveluita ja valokuvauspalveluita joita voisi käyttää hyödyksi viisumipidennystä hakiessa. Muissa myymälöissä näin valtavat määrät tulostimia, musteita, tietokoneita, tietokoneen osia, ohjelmistoja (melkein aitoja), kaapeleita, adaptereita, audiolaitteita, levysoittimia, LP-levyjä, oheislaitteita ja pelejä. Paikka oli todellinen nörttiparatiisi.
Päätin tiedustella uteliaisuudesta erään kojun pitäjältä thainglanniksi, että olisiko hänellä muistikortinlukijaa, joka sopisi iPhoneen. Kojuissa oli se hyvä puoli, että sellaisesta sai palvelua toisin kuin vaikka CentralWorldin elektroniikkaliikkeistä, joissa mitään ei voinut kokeilla. Tökimme iPhonen latausporttiin erilaisia lukijoita kunnes löytyi sellainen, joka toimi luotettavasti puhelimen ja teran vetoisen Transcend JetDriveni kanssa. Luurin ronkeliuden lisäksi kortin kummallinen muoto teki tästä vähän haastavaa, mutta lopulta sopiva löytyi: kiinalaisen UGREEN-valmistajan USB-C -kortinlukija. Olin nähnyt niitä aiemminkin, mutta ne olivat suhteellisen kalliita (15€) eikä toimivuudesta ollut mitään takeita. Nyt kun toimivuudesta oli takeita, oli hankintapäätös helppo. Lisäksi ostin USB-C -jatkojohdon jotta sain kortinlukijan yhdistettyä helpommin luuriini: lukija oli muistitikkumallia, joka tarkoitti, että puhelimesta piti ottaa suojakuori pois jotta sen sai tökättyä USB-porttiin. Yhteishinta 880 bahtia eli 23€. Lazadasta olisi varmaan saanut halvemmalla, mutta olkoon nyt tämän kerran kun palvelu oli niin hyvää.
Sitten havaitsin kojun, jossa myytiin Nitecoren akkulatureita. Voisiko siellä olla paristojakin? Olin ottanut sattumalta otsalamppuni mukaan. Otin siitä pariston pois ja sanoin haluvani samanlaisen. Minut ohjattiin kojun perälle ja minulle ojennettiin välittömästi sangen epäilyttävän värinen mutta osapuilleen oikean kokoinen ja oikeilla teknisillä tiedoilla varustettu paristo ja kehotettiin kokeilemaan. Se toimi otsalampun kanssa yhtä hyvin kuin alkuperäinen paristo. Huomautin kuitenkin, että tämähän on muutaman millin lyhyempi kuin alkuperäiskappale. Minulle todettiin että joo, alkuperäisessä on semmoinen ylimääräinen suojauspiiri ja annettiin välittömästi kokeiltavaksi toinen, hieman suurempi paristo joka oli väitetysti varustettu kyseisellä piirillä. Kokeilin sitäkin onnistuneesti. Hinta oli 250 bahtia. Päätin ostaa sellaisen, Nitecoren alkuperäistarvike maksaisi vähintäänkin 700 bahtia eikä niitä edes saa täällä mistään.
Illalla menin vielä Benchakittin puistoon kävelemään.
Haluaisin vielä lisäksi kumota huhun, jonka mukaan olen ostanut itselleni skotlantilaisen kiltin.