Pikkukiinalainen ei tullut tänään kielikouluun. Sen sijaan kouluun tuli ylimääräinen venäläinen. Mahtavaa. Tämä venäläinen ilmeisesti opiskeli aamukurssilla, mutta nyt oli tullut sattumalta iltapäiväkurssille. Opettajan mukaan hän ei kuulemma oikein pärjännyt aamuisin koska oppilaita oli 12. Nyt hän kuitenkin vaikutti pysyvän kärryillä, koska opettajalla oli enemmän aikaa selittää sanojen merkityksiä ja paikalla oli myös vakiovierasvenäläinen tulkkaamassa. Kuuntelin sitten venäjänkielistä papatusta koko kolme tuntia. Perkele.
Sörnäi gusha nietu molotova
Sörnai gusha hebra moskova
Njet njet bonimai votvoi risubuska
Dara zeva votvot harasoo
//
Oon vain köyhä kolhoosinainen
ei oo mulla yhtään ystävää
Ei ole lehmää, eikä ole lammasta
Eikä suussa yhtään hammasta
//
Siperian lakeus on suuri
Siellä Igor lunta lapioi
Igorilla kävi huono tuuri
länsituuli uutta lunta toi
Onneksi “Igor” ei muutu vakiovieraaksi, työkiireidensä takia hän voi yleensä käydä paikalla vain aamuisin. Sain vielä kuulla jotakin selitystä jostakin azerbaidžanilaisesta. Vai oliko se kazakstanlaisesta. Varsinainen itäblokki.
Suomalaisen näkökulmasta venäläisten sietäminen Thaimaassa saattaa kuulostaa oudolta. Miksei Ukrainan sota kiinnosta? Jokainen voi tässä vaiheessa itse pohtia, paljonko kiinnostaa Etiopian - Tigrayn konflikti Afrikassa tai sisällissota Thaimaan naapurimaa Myanmarissa. Azerbaidžan valloitti itselleen tänä vuona Armenialle kuuluneen Vuoristo-Karabahin. Jos minä nyt annan sinulle kartan ja käsken osoittaa siltä Vuoristo-Karabahin sijainnin, niin osaatko tehdä niin? Itse en osaisi, ainakaan kovin tarkasti. Vaikka näissä konflikteissa tilanne onkin epäselvempi koska ei ole aina selvää kuka on puolustaja ja kuka hyökkääjä niin totuus on, että kaukaiset asiat eivät kiinnosta missään päin maailmaa. Se on täysin ymmärrettävää. On eri asia, onko se hyväksyttävää.
Muissa opetusuutisissa: opettaja kirjoitti tänään Googlen kuvahakuun จิ้งจก eli gekko. Hän kirkaisi ja hyppäsi metrin ilmaan koska hakutuloksissa oli – gekon kuvia. Voi ressukkaa.
Koulun jälkeen päätin käydä uudelleen Fortune Townissa samassa paikassa kuin eilen. Kävi ilmi, että eilen sieltä ostamani kaapeli oli kotona lakannut toimimasta kortinlukijan kanssa, vaikka testasin sen kertaalleen kaupassa. Kokonaan turha kaapelista ei tullut, koska sitä pystyi yhä käyttämään minkä tahansa USB-johdon jatkojohtona. Päätin käyttää sitä kelloni laturin kaapelin jatkamiseen. En vaivautunut edes yrittämään kaapelin palauttamista. Perävalotakuu oli käytännössä selviö.
Rama IX:n MRT-asemalla on koju, josta saa varsin suuria vohveleita 50 bahtilla. En voinut vastustaa kiusausta.
Kauppakeskuksessa menin sisälle erääseen myymälään, esittelin kaapeliani ja kerroin thainglanniksi haluavani samanlaisen, mutta lyhemmän. Minua palvellut harmaahapsinen mies sanoi, että heillä olisi kymmenmetrinen kaapeli. Ilmaisin haluavani mieluummin kymmensenttisen. Mies sanoi, että hänellä ei ole mutta hän kävelytti minut sitten toiseen myymälään, josta sellainen löytyi. Sitä sai kokeilla, ja tällä kertaa testasin johtoa paljon perusteellisemmin kuin edellisellä kerralla. Selitin myös thaiksi tapahtuneen: ostin tämän (esittelin johtoa) kaapelin eilen, ja kaupassa kokeillessani se toimi, mutta kotona ei. Harmaahapsi kysyi, mistä tarkalleen johto oli ostettu. Sanoin unohtaneeni. Kaveri oli niin avulias, etten olisi yllättynyt jos hän olisi auttanut asiakaspalautuksen tekemisessä.
Perusteellisen testaamisen tulos oli, että kaapeli toimi luotettavasti. Hintalapussa luki 350 bahtia. Sain siitä 150 bahtia alennusta. Olin jälleen varsin tyytyväinen asiakaspalveluun. Toivottavasti olisin viimein tyytyväinen myös tuotteeseen, tämä alkaa muutoin käydä kukkarolle.
Illalla tapasin Tonin ja söimme taloani lähellä olevassa ravintolassa. Ruoka oli valitettavan tulista, mutta ei niin tulista etteikö sitä olisi saanut syötyä. Runsaan veden kanssa. Hampaat irvessä.
Ton puhui tulevasta euroopanreissustaan, kokeili vaellusreppuani ja totesi vastaavan varmaan olevan hyvä euroopassa. Lastasin sinne kymmenen kiloa rojua testauksen vuoksi. Sitten päätimme mennä viereiseen Central Ladpraoon kokeilemaan reppuja. Annoin hänelle kokeiltavaksi samantyyppisellä selkäpaneelilla varustetun Osprey Atmos AG:n, jonka hän havaitsi hyväksi.
Sain tietää Tonilta, että Bangkokissa alkaa huomenna jokin iso tietokonetapahtuma. Sitä minun on tietysti päästävä katsomaan.