Minulle kaikkein useimmin esitettävä kysymys on “paljonkos Thaimaassa eläminen maksaa”. Ilokseni minulla on nyt tarjota tähän päivitetty vastaus. Olen nimittäin jälleen pitänyt menoista kirjaa, ja ensimmäinen kuukauden kustannukset olivat seuraavanlaisia:
- Vuokra 19 000 ฿
- Ravintoloista tilattu ruoka 6200 ฿
- Muu ruoka 2 600 ฿
- Tavaroita ja vaatteita 6 200 ฿
- Julkinen liikenne ja taksit 3700 ฿
- Thaimaan byrokratia 2000 ฿
- Pääsylippuja eri paikkoihin 2000 ฿
- Lisäksi vähäisiä muita kuluja, yhteensä noin 43000 ฿
Sähkölaskua ei ole toistaiseksi näkynyt.
Lisäksi minulla on joitakin juoksevia kuluja, joita yllä olevaan ei ole laskettu mukaan: merkittävimpänä Applen pilvi 10€/kk ja Proton 8€/kk. Spotifyn ostin vuositilauksella viime maaliskuussa huokeaan 1 548 bahtin hintaan. Lisäksi minulla on muutamia verkko-osoitteita, joista tulee itse asiassa aika paljon kuluja, nyt kun katsoo. Kenties 6€/kk. Yhteensä puhutaan siis vähän yli tuhannen bahtin kuluista edellä mainitun päälle.
Sitten asiaan. Pikkukiinalainen oli poissa, mutta eilisistä vakuutteluista huolimatta molemmat itäblokin edustajat olivat jälleen paikalla. “Igor” näyttää edistyvän varsin nopeasti opinnoissaan ja ero siihen kun hän aloitti eilen on jo nyt varsin suuri. Kurssi on osoittautumassa yhtä paljon venäjän kuin thain kielikylvyksi.
Luokkaan tuli myös vanhempi aasialainen mies, jonka oli pitänyt aloittaa kurssilla jo maanantaina. Hän oli kuitenkin ollut neljä päivää poissa. Se oli auttamattomasti liikaa. Kaveri ymmärsi itsekin yskän jo ensimmäisen viisikymmenminuuttisen aikana; hän oli kuulemma marssinut tauolla toimistoon ja mennyt takaisin alkeiskurssille.
Koulun jälkeen päätin mennä IKEAan. Enkä mihin tahansa IKEAan vaan tänään avajaisiaan viettävälle IKEA Sukhumvitille, jonne pääsee kätevästi BTS:llä. Oli jo aikakin saada IKEA keskikaupungille, muut kaksi IKEAa sijaitsevat nimittäin korvessa. Toinen on Mega Bangnassa jonne ei pääse raiteita pitkin ollenkaan ja toinen Central WestGatella jonne kyllä pääsee violetilla linjalla mutta on niin kaukana ettei sinne vahingossa eksy.
Sullouduin BTS:ään ja lähdin kohti Phrom Phongin asemaa. Asema linkittyi pitkällä kävelysillalla The Emporium -nimiseen luksustavarataloon, jonne IKEA oli rakennettu. Jostakin syystä puolet kävelysillasta oli aidattu ja peitetty punaisella matolla. Tämä tarkoitti, että jäljellä oli varsin vähän tilaa sille ihmismassalle, joka pyrki tavarataloon ja sieltä pois. Tämän ihmismassan suuruutta ei voitu pitää vähäisenä.
Itse IKEAssa oli kohtalaisen hyvinkin tilaa, kunhan ensin löysin tieni sinne. Kauppakeskuksessa oli oudoin koskaan näkemäni kerrosnumerointi. Pohjakerros oli G, seuraava M, sitä seuraava GM ja sitä seurasivat 1, 2 ja 3. IKEA oli kolmannessa kerroksessa. Siellä oli myös ilmeisesti menossa jokin rock-konsertti, joka tukki osan M-kerroksesta.
IKEAn valikoima oli täsmälleen samanlainen kuin muissakin saman firman tavarataloissa. Ostin kaksi kallista puuvillalakanaa, joiden toivoin kestävän käyttöä seuraavat 30 vuotta. Päätin ostaa kolmannenkin, jos nämä osoittautuivat hyviksi. Ei ole mitään järjellistä syytä omistaa useampaa kuin kolme lakanaa sänkyä kohti tai jos on, en ymmärrä mikä se voisi olla. Lisäksi minullahan on vielä se vanha varalakana. Jos joku muuten tietää miten kellastuneen valkoisen lakanan saa jälleen valkoiseksi niin kertokaa ihmeessä. Pelkkä pesu ei tunnu auttavan, mutta olen varma, että siihen on olemassa jokin tapa.
Viime vuonna olin ostanut jotakuinkin halvimmat mahdolliset rievut, koska jouduin hankkimaan ne ensimmäisenä päivänä ja olin olettanut, että joutuisin hylkäämään ne matkan päätteeksi. Nykyisillä kontakteillani varustettuna näin ei kuitenkaan tarvitse enää toimia.
Menin kassalle. Käytössä oli lähes pelkästään itsepalvelukassoja, mutta tästä huolimatta ja osittain tästä johtuen jono oli valtavan hidas. Maksamisesta ei meinannut tulla kenelläkään mitään. Minulle selvisi miksi, kun vuoroni viimein koitti. Yritin maksaa thaimaalaisella QR-koodilla, mutta pankkini tietojärjestelmä oli kaatunut enkä voinut käyttää mobiilisovellusta maksamiseen. Yritin vaihtaa maksutapaa IKEAn maksupäättellä, mutta se sai koko järjestelmän vikatilaan. Eräs myyjä joutui resetoimaan päätelaitteen. Maksoin lopulta kortilla onnistuneesti. Joillakin asiakkailla oli jokin IKEAn vaatepaketti jossa oli kaiketi jotain avajaiserikoisuuksia. Se olisi kiinnostanut minuakin, mutta en jaksanut lähteä etsimään sellaista.
Yritin löytää tieni ulos ostoskeskuksesta. M-kerroksen konsertti oli nyt paisunut sellaisiin mittoihin, että en löytänyt paikkaa josta olin tullut sisään enkä myöskään liukuportaita, joilla olisin päässyt alemmas. Kävelin ympäriinsä ja minua alkoi suorastaan vituttaa. Lopulta löysin paikan, josta näki kävelysillalle josta olin tullut sisään. Kyseinen sisäänkäynti oli täysin tukossa, se oli eristetty köysillä ja punaisella matolla. Mitä pirua ja perkelettä? Eihän tästä talosta päässyt ollenkaan ulos!
Lopulta löysin hissin, jolla pääsin alempaan kerrokseen. Menin katutason ovista ulos ja nousin ulkona portaita pitkin kävelysillalle madellen eteenpäin ihmisjoukon mukana. Väylä oli vielä ahtaampi kuin tullessa, koska nyt innokkaat fanit roikkuivat köydessä kiinni valokuvaten punaisella matolla silloin tällöin vastaan käveleviä meikattuja miehiä. Nämä miehet olivat varmaan hyvinkin kuuluisia, mutta minua ei pahemmin kiinnostanut. Yritin vain päästä BTS:lle.
Pääsin kävelysillan päähän, mutta tajusin että sieltäkään ei päässyt BTS:lle koska alue oli aidattu punaista mattoa varten. Löysin portaat katutasolle ja nousin toisia portaita pitkin asemalle. Oli kestänyt puoli tuntia päästä IKEAsta BTS:lle. Suomessa siinä ajassa ajaa maantiellä neljäkymmentä kilometriä.
Nousin ensimmäiseen junaan johon mahduin. Jatkoin matkaa Bang Nan asemalle. Siellä oli tietokonemessut, joista Ton oli eilen puhunut.
Asemalla seurasin kylttejä, joissa luki Bangkok International Trade & Exhibition Centre: BITEC. Oikea rakennus oli helppo löytää. Menin sisään ja havaitsin, että siellä oli menossa useammatkin messut. Seurasin kylttejä tietokoneosastolle.
Kello oli seitsemän illalla, mutta messualueella oli edelleen täysi rähinä päällä. Kaikki Thaimaan suurimmat IT-jälleenmyyjät olivat paikalla samoin kuin ilmeisesti myös monet komponenttivalmistajat. Mitä siellä ei ollut myytävänä, ei ollut olemassa. Köyhän miehen Computex? Siellä oli myös paljon erilaisia alennuskampanjoita, ja alennukset saattoivat jopa olla ihan oikeita alennuksia eivätkä mitään black friday -valealennuksia kuten Suomessa. Vertailin erästä kokoonpanoa Suomen hintoihin. Jimm’s PC storessa se maksaisi 1150€, mutta täällä vain 850€. Jos minun tarvitsee ikinä alkaa rakentaa tietokonetta Thaimaassa, niin tiedän nyt ostaa osat täältä. Tapahtuma järjestetään ilmeisesti useita kertoja vuodessa. Eipä sillä, että minä PC-tietokonetta mihinkään suuremmin täällä tarvitsisin. MacBook Proni on suorituskykyisempi kuin suurin osa pelikoneista, sen akku on erinomainen, jäähdytys hiljainen, näyttö, näppäimistö, kosketuslevy ja kaiuttimet loistavia ja koko paketti on varsin kevyt. Ainoa asia, jonka PC tekee paremmin on pelaaminen, ja siihen ei ole tällä hetkellä aikaa muutenkaan.
Kävin koeistumassa tuoleja. Sellainen voisi kyllä tulla joskus tarpeeseen. Oikea työpiste olisi talossani hyödyllinen.
Olin jo poistumassa paikalta, kun näin tuolin, johon oli asennettu polkimet ja ratti. Ruudulla näkyi Gran Turismo 7 ja tuolissa oli messuvierailija ajamassa autoa High-Speed Ringillä. Vieressä oli työntekijä opastamassa.
Kun vierailija sai kisansa loppuun, työntekijä kysyi haluaisinko minä yrittää. Totta kai. Ratissa oli melko vahva force feedback ja kun painoin jarrupoljinta, poljin painoi takaisin. Voitin kilpailun ilman suurempia vaikeuksia ja työntekijä kysyi, halusinko koittaa realistisemmilla ajoasetuksilla ilman ajonvakautusta. Totta kai. Ja luonnollisesti spinnasin sitten hitaassa mutkassa, kun renkaat alkoivat sutia koska downforce oli lähellä nollaa ja annoin liikaa kaasua. Ajonvakautus oli estänyt sen, mutta mitäpä hauskaa siinä olisi ollut.
Kysyin työntekijältä, ajaako hän kilpaa ja hän sanoi kyllä. Jatkokysymyksenä tiedustelin ajaako hän kilpaa simulaattorilla vai oikeassa elämässä. Hän sanoi tekevänsä molempia! Hän sanoi ajavansa kilpaa ympäri kaakkois-Aasiaa Toyotan tehdastallissa ja voittaneensa Thaimaan 25 tunnin ajot. Hän kysyi, olenko Suomesta. Sanoin olevani, ja hän selitti katsovansa suomalaisia Youtube-kanavia joista oli tunnistanut aksentin. Kysyin häneltä, kuinka jousitus säädetään kohdalleen ja hän puhkesi pitkään ja intohimoiseen puheeseen siitä, miten autolla ajetaan, miten sen kanssa jarrutetaan (jos jarrutat ja yrität samalla kääntyä mutkaan niin piru perii) ja kuinka jousitus on säädettävä soveltuvaksi nimenomaan tuohon tarkoitukseen. Aina välillä hän joutui tosin keskeyttämään ja auttamaan muita asiakkaita. Hän sanoi opiskelevansa konetekniikkaa jossakin yliopistossa, ja tarjoutui antamaan minulle Facebook-tietonsa. Minulla ei ole Facebookia. Instagram? No ei sitäkään. Tämä on aina vähän harmillista. Olisi pitänyt antaa hänelle edes verkkosivuni osoite, mutta eipä tullut mieleen. Esittelin hänelle internetistä erään suomalaisvalmistajan simulaatiokilpa-ajolaitteistoja. Sanoin myös, että simulaattorilla uskaltaa varmaan ajaa kovempaa, mutta hän sanoi ajavansa autolla ja simulaattorilla ihan samoja aikoja.
Kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen tapahtuma, suosittelen muillekin.