Tänään sää oli jälleen erinomaisen aurinkoinen. Päiväohjelmani muodostui samankaltaiseksi kuin eilisenä päivänä sillä erotuksella, että kävin aamulla Lotuksessa ostamassa pyykinvalkaisuainetta, apinarasvaa, mansikkamehua ja jäätelöä.
Matkalla metroon mustan kissan, jolla on valkoiset takakäpälät. Se on pyörinyt alueella niin paljon, että joku on merkinnyt sen Google Mapsiin. Eläin on saanut arviokseen 5 tähteä ja päärynän muotoisesta vartalostaan päätellen se pullauttaa pian ulos muutaman pikkunähtävyyden.
Kuvausreissu onnistui paremmin ja aika kului nopeammin, koska otin läppärin mukaan ja kirjoitin junassa muistelmiani. Koska kuvaus tehtiin ikkunan läpi, tuli värisävystä hieman vihertävämpi kuin se oikeasti oli. Korjasin tämän digitaalisesti, mutta videossa on lyhyitä kohtia, jolloin sävy muuttuu äkillisesti punertavammaksi. Minun olisi ehkä pitänyt lukita valkotasapaino paremman tuloksen saamiseksi, sillä voitaisiin mahdollisesti välttää tämä ongelma. Myös valotuksen lukitseminen taivasta vertailukohtana käyttäen olisi ehkä ollut hyvä ajatus. Lähtöäasemalla ei tosin aina näkynyt taivasta, johon valotuksen olisi voinut helposti puhelimen ruudulta lukita.
Iltapäivällä kävin vielä puistossa kävelemässä ja syötin oravalle (kra rook) pähkinän.
Illalla tilasin jumalattoman kallista intialaista ruokaa, mutta laatu ei ollut mielestäni kovin hyvä. Lähes 500 bahtin annoksen mukana ei toimitettu riisiä ollenkaan, vaan pelkkä Tikka Masala -kastike jossa siinäkin öljy oli eriytynyt muusta aineksesta. Naan-leipä oli ihan hyvää. Rahanmeno vituttaa, mutta vain vähän. Jos ei halua maksaa mitään mistään ei voi myöskään ikinä löytää mitään uutta. Sellaista on elämä.