Nukuin yöllä nelisen tuntia ja havaitsin heti herätessäni vointini kohentuneen selvästi. Lämpötilan säätely tosin aiheutti hieman vaikeuksia. Ensin oli kylmä, koska oli kuumetta. Kun otti parasetamolipillerin, yhtäkkiä olikin kuuma ja hiki. Sitten jos valikoi tähän lämpötilaan sopivan peiton itselleen, sai nukuttua mahdollisesti jonkin aikaa kunnes parasetamolin vaikutus loppui. Sitten heräsi siihen, että oli jälleen kylmä. Mukanani oli tosin myös 1000 milligramman parasetamolipillereitä, suurempi kerta-annos nukkumaan mennessä ehkä ratkaisisi ongelman.
Katsoin muutaman Pixar-elokuvan ja päätin käydä kaupassa. Ostin kaksi purkkia Ben & Jerrysiä olettaen saavani niistä paljousalennusta kuten hyllyssä nähdäkseni luki, mutta alennus jäi jostain syystä saamatta. Ehkä sitä ei saanut juuri näistä kahdesta mausta tai alennusta varten piti olla paikallinen T-etukortti tai jotain. Pohdin etukortin hankkimista.
Matkalla näin myös miehiä työssä. Phahon Yothinilla kasvavat sähköpuut olivat kasvaneet sen kokoisiksi, että joku oli katsonut aiheelliseksi alkaa karsia niitä. Kaapelinpätkiä lojui joka paikassa ja työmiehet keräsivät niitä talteen.
Kotona söin päivän aikana kokonaan toisen jäätelöpurkillisen. Ruokahaluni oli näemmä palannut. Söin myös eilisiä tähteitä.
Tutkin antibiootteja. Ne olivat paketissa, jonka maksimisäilytyslämpötilaksi ilmoitettiin 25 astetta. Suunnilleen siinä lämpötilassa ne olivat koko ajan olleetkin. Jos kuitenkin lähtisin täältä johonkin ja laittaisin ilmastoinnin pois päältä, sanat “normaali huoneenlämpö” tarkoittaisivat pian kolmeakymmentäkahta astetta. Minimisäilytyslämpötilaa ei ilmoitettu. Googlasin lääkkeen nimen ja päätin tulosten perusteella laittaa ne jääkaappiin.
Aloin puuhastella kaikenlaista. Pesin pyykkiä, lähetin korvausvaatimuksen vakuutusyhtiöön ja ennen kaikkea aloin vihdoin konkreettisesti suunnitella väliaikaista Thaimaasta poistumista viisumin vanhentuessa uutenavuotena ja varailla sitä varten lento- ja bussilippuja. Havaitsin, että varmaankin ensimmäistä kertaa koskaan minua ei oikastaan hirveästi edes huvittanut lähteä tällaiselle kierrokselle. Olisin ollut ihan tyytyväinen, jos olisin vain saanut olla Thaimaassa. Tällaiset ylenmäärin monimutkaiset puoleen tusinaan kaupunkiin suuntautuvat matkat ovat aikaa vieviä järjestää (etenkin jos yrittää parhaansa mukaan optimoida kustannuksia) ja esimerkiksi sairastuminen kesken kaiken saa aikaan ikäviä ketjureaktioita. Helpompi yhteen maahan suuntautuva matka ei tässä tapauksessa olisi ketjutettua juurikaan kalliimpi. Ongelmana on vain se, että yritän pitää Thaimaahan tulemiset ja menemiset minimissä thaimaalaisten maahanmuuttovirkailijoitten (chawnatthii samnakngan truat khon khaw mueang) epäluuloja vähentääkseni.
Suunnittelin siis matkani noin puoleenväliin asti. Olen mielestäni selvinnyt siitä toistaiseksi varsin kohtuullisin kustannuksin.
Pelkän lippuvarausten tekemisen lisäksi tuli selvitettyä muitakin asioita. Tutustuin esimerkiksi suunnitelmia tehdessäni sellaiseen erinomaisen kiinnostavaan maahan kuin Itä-Timor. Se vaikutti luonnonkauniilta ja toistaiseksi turmeltumattomalta paratiisilta. Siellä käyminen tosin oli hyvin vaikeaa. Maahan kuin vaikutti olevan lentoja käytännössä vain kahdesta paikasta: Denpasarista Balilta (vaatii lisäksi Indonesian viisumia ja yöpymistä Balilla) ja Darwinista, Australiasta. Pitkäaikaisemmille lukijoilleni olenkin jo varmaan tehnyt mielipiteeni Balista harvinaisen selväksi. Laivaliikennettä ei ole. Ei ihme, että noin vaikeasti saavutettava paikka on säilynyt turmeltumattomana. Pois Itä-Timorista saattaisi edellä mainittujen lisäksi päästä Singaporen kautta.
Illalla minulla oli taas jostain syystä suunnattomia vaikeuksia saada nukutuksi. Kahden tunnin jälkeen nousin ylös, söin vähän, kirjoitin edellisen päivän tapahtumista ja menin uudestaan nukkumaan.