Aamulla havahduin siihen, kun ilmastointi sammui äkisti ja oven ulokpuolelta kuului kova kolahdus. Hissi putosi! Ei sentään, sähköt vain olivat poikki. Ai niin, minullehan oli tiedotettu tästä sähkökatkoksesta etukäteen. Kyseessä on jokin huoltotyö ja sähköt palaisivat vasta kello 17. Kaikki sähköt olivat poissa hissejä lukuunottamatta, ne toimisivat suurimman osan ajasta (mutta ei koko aikaa) normaalisti.
Tarkastelin nielurisoja peilistä. Ne näyttivät mielestäni pienemmiltä kuin eilen.
Päätin täyttää pankkitiliäni hieman Central Ladpraossa ja otin myös tilikirjan mukaani. Etsin pankkiautomaatin, josta saisi mahdollisimman suuren rahamäärän kerralla. SCB:n ja Krungsrin automaateista sai 30 000 bahtia, muiden kokeilemieni vain 20 000. Jokaisesta nostosta automaatti veloittaa 220 bahtia, eli on edullisinta tehdä mahdollisimman suuria nostoja niin harvoin kuin mahdollista. Laitoin rahat seteliautomaatin avulla tililleni. Kurssiksi preemio mukaanlukien paljastui 37,04 bahtia eurolla. Käteisellä olisi saanut 38 bahtia eurolla.
Menin kouluun etuajassa ja otin pari kopiota tilikirjastani. Tarvitsisin sitä viisumihakemusta varten voidakseni todistaa olevani riittävän varakas. Varallisuutta pitäisi olla 20 000 bahtia eli ei kovin paljon. Tämän paperin luulisi kelpaavan.
Koulussa puhuttiin sairastelusta. Siitä puheenaiheesta minulla olikin jo runsaasti kokemusta. Igor haluaisin kovasti kolmoskurssille, mutta siitä ei kyllä tule mitään. Opettaja yritti suostutella häntä muuttamaan mielensä, mutta en tiedä mihin tulokseen siinä lopulta päädyttiin.
Kävin ostamassa kotimatkalla Arin ulkoiluvarustekaupasta sadan gramman kaasupatruunan. Tuskin sitä mihinkään juuri nyt tarvitsisin, mutta se oli hyvä olla olemassa. Joka tapauksessa sähköt palaisivat vasta kello seitsemäntoista eli kotona oli turha olla etuajassa.
Kotona nukuin pari tuntia, tilasin ruokaa, söin lääkkeet! ja lähdin ostamaan hammasharjaa. Muistaakseni hammasharja suositellaan joissain tapauksissa vaihtamaan tämän taudin yhteydessä. Sähköhammasharjani vaihtopää oli muutenkin aikansa elänyt.
Tein ostokset onnistuneesti ja menin kotiin pakkaamaan reppua. Huomenna pitäisi olla Kasetsartilla kello 5:30 aamulla lähdössä reissuun. Pakkaamisessa olikin melkoinen homma, etenkin kun pitkävartiset vaellussukkani olivat hukassa enkä ikinä löytänyt niitä.
Yritin nukkua puolenyön maissa. Arvaattekin varmaan jo, miten se meni. Luovutin ja päätin yksinkertaisesti valvoa. Bussimatkassa kuluu ainakin kahdeksan tuntia, kai siellä vähän nukuttua saa.