Wat herätti minut kello 5:30 ja valitti, että olin kuorsannut nukkuessani äänekkäästi. Olin nukkunut hyvin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, mutta unet olivat jääneet vain kuusituntisiksi. Kurkku oli kipeä, vointi muuten hyvä.
Minulla oli pukeutumisongelma. Miten pukeudutaan säässä, jossa aamulla on viisitoista astetta ja päivällä 25? Päätin pukeutua shortseihin ja lisäksi kolmikerroksiseen päällisasuun. Kaulaliinana käytin makuupussilakanaani.
Lähdimme sitten bussilla kohti Doi Inthanonin huippua. Emme kuitenkaan menneet perille asti. Tiet olivat hyvin sumuisia. Tulimme lopulta paikkaan, jossa muistelisin olleeni neljä vuotta aiemmin. Emme kuitenkaan lähteneet vaelluspoluille vaan kävelimme autotietä pitkin. Siellä oli lintuja, joista räpsittiin kuvia hyvin innokkaasti useampikin tunti. Watilla ei ole kameraa, vaan hän tekee vanhalla tavalla: piirtämällä kuvia linnuista vihkoonsa.
Sää oli hyvin kylmä. Minun olisi pitänyt pukeutua eri tavalla.
Jatkoimme Doi Inthanonin korkeimmalle kohdalle. En ollut ennen käynyt siellä, koska viime kerralla neljä vuotta sitten huippu oli ollut suljettuna jonkin urheilutapahtuman takia. Lämpöä oli nyt enää yhdeksän astetta. Otin repusta merinokerrastoni ja pitkät housut ja pukeuduin autossa sopivammin. Ei minulla edelleenkään lämmin ollut, mutta oli tämä parempi kuin shortseillaan värjöttely.
Kävelimme Watin kanssa huipulle kävelyreittiä pitkin. Siellä oli kivi ja kyltti. Doi Inthanon - 2565, 3341 metriä merenpinnasta. Thaimaan korkein vuori oli viimein valloitettu.
Menimme sitten huipun vieressä olevalle suolle. Vuorenhuippu on mielestäni varsin kummallinen paikka suolle, mutta sellainen siellä oli. Wat valitti, että jokin läheinen armeijan tutka-asema kuivattaa sitä imemällä suosta vettä joihinkin omiin tarkoituksiinsa. Kävelimme korotettuja puisia kävelysiltoja pitkin katsellen sammaleiden peittämiä puunrunkoja ja pysähdyimme aina, kun joku näki linnun. Erittäin usein, siis. Yhdellä seurueesta oli laserosoitin, jolla hän osoitteli pusikkoon halutessaan kertoa muille, missä oli linnun nähnyt.
Kierros oli lopulta ohi. Menimme takaisin parkkipaikalle ja matkamuistonmyyntipisteelle. Sitten joku näki puussa pulun, ja koko ryhmä alkoi kuvata sitä lintuputket tulittaen. Se oli kuulemma erikoispulu.
Jatkoimme matkaa sademetsään. Torkuin autossa matkan kyseiseen metsään. Se oli jossakin alempana rinteellä ja ilma oli siellä onneksi selkeästi lämpimämpää kuin huipulla. Emme kuitenkaan kävelleet kovin paljon, koska polku, jota aioimme seurata oli ilmeisesti kasvanut umpeen tai muuten tukossa (tai näin edellä kävelevät meille huusivat). Palasimme takaisin autoon.
Torkuin taas autossa, kun laskeuduimme alas vuorelta. Söimme kallista ja huonoa lounasta paikassa, joka näytti huomattavan turistirysämäiseltä. Jatkoimme matkaa markkinoille, josta monet ostivat kuivattuja hedelmiä. Tuttu paikka. Itsekin ostin pienen pussillisen kuivattuja mansikoita ja ananaksenpaloja.
Nyt oli aika jatkaa matkaa pohjoiseen kohti Doi Pha Hom Pokin kansallispuistoa ja Doi Ang Khunia. Nousimme autoon ja ajoimme Chiang Main läpi pohjoiseen.
Viimein pysähdys oli eräässä temppelissä. Se olikin varsin mystinen paikka. Temppeliin nimittäin kuului säkkipimeä luola, jonne menimme otsalamppujen kanssa. Wat ei tullut mukaan, koska ei pidä lämpimistä, kosteista luolista. Kylmät ja kuivat luolat olivat ihan ookoo mutta lämmin ja kostea ei ole hänen mieleensä.
Luolassa oli lepakoita, hämähäkkejä, sirkkoja ja yksi gekko. Toivoimme ilmeisesti näkeväni myös jonkinlaisen käärmeen, koska minua pyydettiin ottamaan käärmekeppi mukaan. Käärmeitä ei kuitenkaan näkynyt. Ilma oli sakeanaan pienistä itikoista.
Palatessamme autolle pimeys oli laskeutunut ja meitä piiritti koiralauma silmät pimeydessä kiiluen. Haukkuva koira ei kuitenkaan purrut ja poistuimme paikalta onnistuneesti. Wat raportoi tunnelman olleen melko aavemainen.
Menimme syömään pihviravintolaan, ja annos olikin laadultaan ihan kelvollinen. Tilasimme myös pizzan jaettavaksi.
Menimme hotelliin. Tällä kertaa se oli oikea hotelli ja jaoin huoneen Watin kanssa. Nukkumaan pääsin vähän ennen kymmentä.