Heräsimme jälleen kello 5:30. Olin kuitenkin saanut nukuttua melkein riittävästi. Suuntasimme sitten Doi Angkhanille, vuorelle jolla esiintyisi joitakin tavallisesta poikkeavia lintuja.
Torkuin bussissa ja havahduin siihen, että ajoimme pilven sisällä ja näkyvyys oli käytännössä nolla. Pelkääjän paikalla istuva seuruelainen oli työntänyt päänsä minibussin ikkunasta ulos nähdäkseen mihin menemme ja antoi kuskille ohjeita. Saai, saai, vasemmalle. Minulle tuli elävästi mieleen urbaanilegenda, jossa sokea mies oli ajanut autoa (onnistuneesti) ympäri Helsinkiä hänen humalaisen kaverinsa antaessa ohjeita apumiehen paikalta.
Pysähdyimme sumuiselle levennykselle. Satoi vettä, ja Wat sanoi että meidän pitäisi odottaa hetki, jatkaminen on liian vaarallista. Odottelimme siinä vähän aikaa ja jatkoimme johonkin kylään tai markkinapaikalle. Sumua oli niin paljon, että alueen kokoa oli vaikea arvioida. Söimme siellä thaimaalaista riisipuuroa joka oli yllättävän herkullista ja odottelimme sään kirkastumista. Vettä alkoi tulla taivaan täydeltä.
Menimme takaisin autoon odottamaan. Torkkumisesta johtuen en tiedä, kauanko siellä istuimme. Sitten ajoimme Doi Angkhanin maataloudentutkimusasemalle.
Pilvet roikkuivat harmaina ja vettä tihutteli taviaalta lähes mikroskooppisina pisaroina. Alueella oli monenlaisia kasveja: kirsikkapuut olivat kukassa (jouluna, jo on aikoihin eletty), kukkaistutuksia oli paljon ja oli siellä istutettu bambumetsäkin. Ympäröivät metsät oli Watin mukaan ennallistettu hiljattain. Lämpötila oli ehkä 15 astetta ja minulla oli tavalliseen tapaan kylmä huolimatta kolmikerroksisesta yläosasta ja kaksikerroksisesta alaosasta. Käytin jälleen makuupussilakanaani kaulaliinana, ja käärin osan siitä vielä keskivartaloni ympärille. Jo se on piru kun mikään määrä vaatteita ei tunnu riittävän. Löysin kuitenkin takin taskusta hansikkaat, joka oli mukava yllätys. Ne tosin olivat ruskeaa nahkaa ja riitelivät iloisesti valkoisen keinokuitutakkini kanssa, mutta ihan mitkä vain hanskat olivat tässä tilanteessa iloinen yllätys.
Alueella oli suuri ravintola, jonne menimme istumaan. Siellä oli paviljonki, josta katselimme lintuja, jotka tulivat syömään marjoja viereiseen puuhun. Iltapäivän täytti kameroiden suljinten kliksutus. Ruokaakin taidettiin jossain vaiheessa tilata, ja söin elämäni parasta uppopaistettua kanaa limettikastikkeessa. Samalla katsoin kielikoulun materiaaleja ja tiedustelin muilta eri sanojen merkityksiä.
Kävelin Watin kanssa alueella ympäriinsä jonkin verran. Näimme lintuja. Wat selitti, että läheisellä bambuviljelmällä on runsaasti eri bambulajeja. Hän kysyi, miltä lumi tuntuu. Minä selitin, että Suomessa on ainakin pari tusinaa sanaa lumelle murteelle, koska eri olosuhteissa lumelle kehittyy hyvin erilaiset ominaisuudet.
Lopulta jatkoimme matkaa sumupilven sisään. Päädyimme Thaimaan ja Myanmarin rajalle pieneen sotilastukikohtaan jota miehittivät hunajanväriset koirat. Sieltä olisi varmaan nähnyt joissain olosuhteissa Myanmariin, mutta sumu oli niin sakea ettemme nähneet yhtään mitään. Dominanssin osoitukseksi thaimaalaiset olivat tuoneet paikalle puisen kuninkaan käyttämän valtaistuimen ja laittaneet sen näytille lasikuution sisään.
Ajoimme takaisin kylään ja illan pimentyessä kävimme ostamassa ruokaa supermarketista. Tätä tarvittaisiin kuulemma leiriytyessä myöhemmin.
Sitten menimme hotellille syömään. Tilasin japanilaista ruokaa joka ilmeisesti noudettiin jostain toisesta ravintolasta. Odotellessa pelasimme Exploding Kittens -korttipeliä, jossa pääsin top-3:een. Voittaja oli nörtin näköinen mies, jolle peli kuului. Tietysti. Hän oli mestaristrategi, joka oli suunnitellut tätä koko ajan.
Sain huomautuksen, että naamani oli kovin punainen. Totta. Huolimatta siitä, että aurinkoa ei ollut näkynyt koko päivänä olin jotenkin onnistunut polttamaan naamani.
Ruuan jälkeen menimme hotellin vieressä olevalle maissi/riisipellolle etsimään eläimiä. Löysimme räjähtäviä kovakuoriaisia ja kaksi käärmettä, joita Wat sanoi hyppykäärmeiksi. Hän käpälöi ensin sellaista pitkään ja kun minä otin sen käteeni, hän käski varoa sillä se oli myrkyllinen. Ja nyt saan tietää tämän? Noh, tuskin se kovin myrkyllinen oli, ei hän sitä muuten itse olisi paljain käsin pyydystänyt.
Eläimiä ei ollut lopulta kovin paljon. Wat sanoi sammakoiden puutteen johtuvan torjunta-aineista. Hotellin seinällä kävelevä kolmehäntäinen gekko tuki teoriaa.
Nukkumaan pääsimme yhdeksän jäljissä. Nämä kaahot aikovat herätä huomenna kello 5 lähteäkseen etsimään jotain vuorilla asuvaa kanaa.