En tiedä miksi, mutta sisätilojen valaistus tuntuu olevan Laosissa joka paikassa hyvin himmeää.
Tein aamulla, päivällä ja iltapäivällä hieman lisää lento- ja hotellivarauksia ja ennen kaikkea täytin Thaimaahan vaadittavat viisumipaperit. Niitä oli seitsemän kappaletta. Sitten menin hotellin vastaanottoon tiedustelemaan, josko olisi mahdollista tulostaa ne siellä. Pienten teknisten vaikeuksien jälkeen tulostus onnistui. Sitten otin vielä passistani kolme kopiota. Minulta veloitettiin tästä noin 20 senttiä/paperi. Havaitsin hotellin paperin varsin laadukkaaksi. Mukaan lukien Thaimaasta mukaan ottamani paperit toimitan huomenna konsulaattiin yhden hakemuspaperin ja kaksitoista liitettä.
Kyselin hotellista passikuvistakin. Vaikutti siltä, että minulla mukana olevat kuvat olivat väärän kokoisia ja lisäksi liian vanhoja. Ehkä sillä ei olisi väliä, mutta halusin olla varma. Hotellista sanottiin, että toisella puolella katua oli valokuvauspuoti, mutta kaikki paikat olisivat varmaan tänään kiinni. Päätin siis otattaa kuvan seuraavana aamuna.
Tämän jälkeen kello olikin jo neljä. En ollut taaskaan syönyt mitään. Story of my life. Päätin kävellä katua eteenpäin siltä varalta, että jokin ravintola olisi auki. Vähemmän yllättäen ei ollut. Päätin tilata ruokaa Foodpandalla hotellille myöhemmin.
Päätin jatkaa matkaa riemukaarelle. Laot kutsuvat sitä nimellä “Patuxai”. Laon kielen translitteraatiossa käytetään jostain syystä X-kirjainta aina silloin tällöin, mutta thain kielen translitteraatiossa sitä ei käytetä koskaan.
Monumentilla katsoin karttaa ja pohdin seuraavaa peliliikettä. Halusin tehdä tänään jotain. Yksi asia oli riittävästi, sitten voisin palata hyvillä mielin hotellille rentoutumaan.
Sitten tajusin, että monumentti itsessään olisi mainio tutustumiskohde. Sinne pääsi nimittäin sisälle ja lisäksi oli mahdollista kiivetä sen katolle, aivan kuten Pariisin riemukaareen.
Maksoin lipusta 30 000 kipiä, vähän yli euron. Sitten nousin portaat ylös. Yläkerrassa oli esittelytila, jossa oli valokuvia monumentin historiasta. Se oli kuulemma rakennettu juhlistamaan itsenäisyyttä Ranskasta. Lisäksi siellä oli jotain kommunistipropagandaa vuoden 1975 kommunistisesta vallankumouksesta, jossa pahat korruptoituneet kuninkaalliset syöstiin vallasta ja Laos siirtyi koko kansan kommunistisen puolueen hyväntahtoiseen hallintaan.
Nousin toisetkin portaat ylös. Siellä oli kylttejä Laosin kansoista, muutamista käsityöperinteistä ja tärkeimmistä nähtävyyksistä. Yksi vaikutti sangen kiinnostavalta, ja päätin käydä katsomassa sitä.
Nousin riemukaaren katolle. Sieltä oli varsin hyvät näkymät, hinta-laatusuhteeltaan suorastaan erinomaiset. Katselin ympäriinsä ja otin valokuvia. Vientianen lättänyys tuli hyvin esille ottamissani kuvista: korkeita rakennuksia ei juurikaan ollut. Katolla oli naruja, joissa näytti olevan kiinni tupakantumppeja. Mietin, mitä ne olivat, kunnes muistin viimeöisen ilotulituksen. Täältä oli tietenkin laukaistu raketteja, ja nämä olivat rakettiroskia.
Poistuessani monumentin sisältä vastaan lensi keskikokoinen ruskea lepakko. Se kai nukkui jossain Patuxain sisällä ja tahtoi ulos nyt, kun aurinko oli laskemassa.
Kävelin takaisin hotellille ja yritin tilata ruokaa, mutta Foodpanda ei toiminut. Jokin väliaikainen järjestelmävirhe tai ruuhkautuminen. Jo on vaikeaa saada syödäkseen tässä kaupungissa. Lopulta sovellus alkoi toimia, ja tilasin itselleni jälleen intialaista ruokaa. Tällä kertaa sain mukana muoviset aterimet, eikä minun tarvinnut turvautua MacGyverismeihin. Syötyäni pesin ne saippualla ja varastoin sitten myöhempää käyttöä varten.
Illalla katsoin elokuvaa ja luin kirjaa. Menin aikaisin nukkumaan.