Hotellin vieressä oli kanatarha. Kukot kiekuivat taukoamatta auringonnoususta auringonlaskuun ja vähän ylikin. Olin valmistautunut tähän korvatulpilla, eivätkä kukot herättäneet minua. Aamulla heräsin kuitenkin siihen, että itsepintainen auringonsäde tunki verhojen välistä huoneeseen. Olin pyrkinyt illalla asettelemaan verhot nimenomaisesti estämään tämän, mutta olin sitten kuitenkin vahingossa jättänyt pienen raon, joka tarkoitti valokiilan osumista vasempaan silmääni. Pyrin korjaamaan asiantilan, mutta en saanut uudestaan unta.
Menin aamiaiselle ja pohdin eräälle vuorelle nousua. Päätin kuitenkin, etten jaksanut tehdä niin. Sää oli pilvinen ja maisemat eivät siksi yhtä hyvät kuin edellisinä päivinä. Tämän päivän voisi omistaa ajelulle Blue Lagoon 2:lle ja Blue Lagoon 3:lle.
Kävin ensiksi vanhassa hostellissani kirjautumassa ulos. Sitten kävin tankkauttamassa mopon (sen tankkasi asiakaspalvelija bensa-asemalla), pankkiautomaatilla ja lähdin ajelemaan. Ilma oli merkittävästi viileämpää kuin edellisinä päivinä.
Ajelin päällystettyä tietä, sitten hiekkatietä ja taas päällystettyä tietä, joka vaikutti uudelta. Lopuksi käännyin huonosti hoidetulle hiekkatielle. Sitä kautta pääsin Blue Lagoon 2:lle, ja maksoin sisäänpääsystä jo tutuksi tulleen summan, 20 000 kipiä. Paikka oli lähellä vuoren rinnettä ja siksi varjossa.
Siellä oli sininen puro ja uimapaikka kuten aiemmassakin Blue Lagoonissa. Kävelin ympäriinsä. Alue oli varsin laaja. Paikalle oltiin selvästi rakentamassa laajennusta, ja rakennustyömaalla kävi ilmi uimapaikkojen keinotekoinen luonne. Eivät ne sinne sattumalta olleet syntyneet, vaan ne oli varta vasten kaivettu ja rakennettu. Alkuperäistä jokeakin oli tosin paljon jäljellä.
Eläimiä oli jonkin verran. Näin hienon perhosen, magentan värisen sudenkorennon, skinkin ja heinäsirkkoja. Käännyin takaisin, kun vastaan alkoi tulla liikaa hyttysiä.
Sitten näin jäätelökauppiaan, jolla oli lemmikkinä pöllö. Se oli kahlittuna jalastaan hänen jäätelönmyyntikärryynsä. Lähetin kuvan Watille, jotta hän tunnistaisi pöllön. Wat kertoi kyseessä olevan Thaimaassa harvinainen viitapöllö. Kysyin retorisesti, sopiiko pöllö lemmikkieläimeksi. Wat totesi vähemmän yllättäen pöllöjen olevan lemmikiksi soveltumattomia. Kaikki petoeläimet haisevat kuulemma pahalta ja petolinnut vieläpä erityisen paljon. Jos en uskonut, niin voisin itse todeta asiantilan vessanpöntöllä syötyäni viikon pelkkää lihaa. Lisäksi lienee ilmeistä, että pöllöt ovat yöeläimiä eikä niillä ole jäätelökärryissä mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen.
Jatkoin matkaa Blue Lagoon 3:lle. Sen piti Googlen arvioiden mukaan olla rauhallinen ja melko turistivapaa, mutta kaikki muutkin olivat tainneet lukea saman arvion. Paikka oli täynnä ihmisiä. Sekin oli vuoren vieressä. Aurinko oli painunut jo vuoren taakse, vaikka kello oli vasta vähän yli puolenpäivän.
Päätin kiivetä ylös näköalapaikalle. Siinä oli jonkin verran hommaa ja paikoin jouduin survomaan itseni läpi melko ahtaista raoista polulla. Nousua suoraan ylös oli vajaat 60 metriä.
Näköalapaikalta oli varsin hyvät näkymät, vaikkei se ollutkaan vuoren huipulla. Lisäksi siellä oli pieni luola, jossa kävin. Luolassa oli tippukivimuodostelmia ja hämähäkinpesä. Lepakoita ei taaskaan näkynyt.
Palasin takaisin toista tietä ja huomasin olevani polulla, jota pitkin pääsisi toiseen, suurempaan luolaan. Tätä luolaa varten piti ensin kiivetä vähän matkaa ylös ja sen jälkeen puuportaita alas hyvin ahtaasta raosta, jonne hädin tuskin mahduin. Sisäänkäynnin jälkeen luola suureni, ja siellä pystyi kävelemään. Otsalampun sammuttamalla kävi ilmi, että luola oli säkkipimeä ja haudanhiljainen lukuunottamatta vesipisaroiden tippumista katosta. Tippukivimuodostelmia oli runsaasti. Lattia oli tallautunut tasaiseksi turistien jalkojen alla.
Luola oli varsin pitkä ja suuremmissa kammioissa ilmassa oli jonkinlaista sumua. Aina silloin tällöin piti mennä nelinkontin eteenpäin päästäkseen. Lepakoita ei taaskaan näkynyt. Ainoat eläimet olivat sirkkoja ja hämähäkkejä. Yksi hämähäkki oli kasvanut lähes kämmenen kokoiseksi.
Pohjalle päästyäni näin vedellä täyttyneen altaan, joka sisälsi samaa sinistä vettä kun ulkona oleva laguunikin.
Konttasin takaisin päivänvaloon ja päätin käydä laguunissa uimassa. Menin ulkohuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja sitten menin veteen. Altaassa oli kaloja, kuten muissakin laguuneissa.
Vesi oli melko viileää. Sukelsin pohjaan, syvyyttä oli kelloni mukaan vähän päälle 2 metriä. Vedessä oli hieman sameutta. Pohjalla ei vaikuttanut olevan mitään nähtävää, lehtiä ja mutaa vain.
Lähdin sitten Blue Lagoon 5:ta kohti. Sen tosin piti olla suljettu, mutta päätin silti käydä katsomassa. Ei tässä muutakaan tekemistä ollut.
Pääsin takaisin hyvin päällystetylle tielle ja jatkoin sitä pitkin eteenpäin. Pian saavuin paikkaan, jossa tietä ei enää Googlen mukaan ollut olemassa. Sitten ajoin kylän läpi, jota ei myöskään ollut Googlen mukaan olemassa.
Saavuin Blue Lagoon 5:lle, mutta siellä ei ollut mitään nähtävää. Ajelin siis hiljakseen maisemista nauttien takaisin hostellille, jonne palautin skootterin. Palauttaessa avaimia työntekijä kysyi, että palaanko tänään pääkaupunkiin vai menenkö toiseen hotelliin. Ovela paskiainen oli tainnut havaita hotellinvaihto-operaationi! Sanoin, että palaan pääkaupunkiin huomenna, vaikka mitäpä se hänelle kuului.
Päätin mennä syömään hyväksi havaittuun 4.9 tähden ravintolaan. Tilasin kana-satayn joka oli niin hyvää, että olisin voinut syödä sitä ämpärillisen. Pirtelö tosin oli banaania eikä ananasta jota tilasin, mutta en jaksanut välittää siitä. Ehkä sana sapparot tarkoittaa laon kielessä jotain muuta kuin ananasta.
Hotellihuoneessani havaitsin housuni kovin pölyisiksi ja hinkkasin niitä märällä pyyhkeellä saadakseni suuremmat pölyt pois. Olisin teoriassa voinut viedä ne pesulaan, mutta minulla oli vain yhdet päällishousut enkä halunnut käydä pesulassa kalsareillani. Jos taas itse olisin alkanut niitä pesemään niin housujen kuivumisessa olisi kulunut varmaan kolme päivää.
Loppuilta meni valokuvia editoidessa. Nukkumaan mennessä pohdin, kuulisinko kieunnantorjuntakorvatulppien läpi herätyskelloani. Ehkä en. Päätin nukkua kello ranteessa, se kyllä alkaisi väristä ja kilistä niin, että varmasti heräisin.