Mitäs tässä kaupungissa oikein kannattaisi tehdä? Katsomalla karttaa löysin lähistöltä järven, jota päätin käydä tarkastelemassa.
Kadun ylittäminen tuotti suunnattomia vaikeuksia. Paikalliset vain kävelevät suoraan tielle ja mopojen virta jakautuu kuin puron vesi kohdatessaan kiven. Tämä paikkahan on pahempi kuin Bangkok. Sää oli pilvinen, harmaa ja saasteinen.
Kävelin järven ympärillä. Siellä oli jokin kiinalainen temppeli ja muutakin vanhaa kiinalaismonumenttia. Minut yllätti kaksi varsin kohteliasta opiskelijaryhmää, jotka molemmat halusivat haastatella minua englanniksi jotain kouluprojektia varten. Aiheena olivat Hanoin ravintolat. Avauduin ensimmäiselle ryhmälle eilisestä taksikokemuksestani ja harmittelin mielessäni, etten ollut ottanut taksin rekisterikilvestä kuvaa. Olisin voinut kysyä näiltä kavereilta, voiko tästä taksimafiasta tehdä jonkun ilmoituksen johonkin. Ehkä ei, mutta asian olisi voinut selvittää.
Kadut järven ympärillä olivat varsin leveitä, kortteleiden talot taas olivat ranskalaistyyppisesti kiinni toisissaan. Taloissa oli paljon suhteellisen nykyaikaisen näköisiä kauppoja, kahviloita ja liiketiloja. Kuvailisin paikkaa sanalla “eloisa”. Ero Laosiin oli hyvin merkittävä. Siellä tuntui siltä, että kaupat oli ylipäätään laillistettu vasta pari vuotta sitten.
Tilasin Grabin ja päätin mennä katsomaan setä Ho Chi Minhin mausoleumia. Tämä Vietnamin rakastettu johtaja tahtoi tulla tuhkatuksi, mutta jostain syystä hänen ruumiinsa säilytettiin ja pantiin näytteille.
Alueelle pääseminen tuotti vaikeuksia. Taksikuski jätti minut sisäänkäynnin viereen. Siellä piti mennä turvatarkastuksen läpi. Paikalla ei ollut juurikaan muita ihmisiä, parkkipaikka ja muutama ruokala vain. Kun aloin kävellä monumenttia kohti pysäytti minut vartija, joka määräsi kävelemään toiseen suuntaan. Sanaakaan englantia hän ei puhunut, mutta viittomakieli teki asian selväksi.
Koin tämän varsin kummalliseksi. Tiesin monumentin olevan aivan lähellä, mutta sinne pääseminen oli oudon vaikeaa. Missään ei ollut mitään kylttejäkään.
Etsin Google Mapsista vaihtoehtoisen sisäänkäynnin ja pääsin sitä kautta sisään. Sielläkin oli turvatarkastus. Jonoa oli jonkin verran. Päätin kohdella tilannetta demonstraationa kommunismin tehottomuudesta: Yhdellä sisäänkäynnillä pidettiin turvatarkastajia, mutta sitä kautta ei päässyt minnekään. Tällä sisäänkäynnillä puolestaan oli jonoa, mutta turvatarkastajia vain yksi.
Saavuin suurelle aukealle. Joka paikassa oli kieltokylttejä ja koppalakkimiehiä. Otin muutaman kuvan mausoleumista ja haahuilin vähän aikaa ympäriinsä.
Löysin polun, jota pitkin pääsi mausoleumin taakse. Siellä oli museo, joka kertoi Ho Chi Minhistä. Harmillisesti se oli suljettu kaksi tuntia keskellä päivää kello kahdestatoista kahteen. Kello oli nyt yksi.
Kävelin ympäriinsä ja näin kiinalaisen temppelin, jota kävin katsomassa. Tapoin aikaa kunnes museo avautui ja menin sitten katsomaan sitä. Minua kiinnosti, mistä kaikki henkilöpalvonta johtui.
Näyttely oli sellaista peruspropagandaa. Ho Chi Minh koulutettiin Ranskassa, jossa hän kääntyi kommunismiin. Hän solmi siteitä muiden maan kommunisteihin ja palasi Vietnamiin organisoimaan Ranskan vastaista rintamaa. Häntä pidettiin suurena valtiomiehenä, joka uhrasi koko elämänsä Vietnamin vapauttamiseen ja kehittämiseen. Elämänsä aikana Ho Chi Minh vieraili 56 maassa. Jännästi museossa unohdettiin mainita esimerkiksi kommunistien puhdistukset ja uudelleenkoulutusleirit, joille passitettiin aika monta vietnamilaista.
Kävelin museosta läheiseen maailmanperintökohteeseen. Siellä oli jonkinlainen linna ja paljon koululaislapsia. Muutama lapsiryhmä tuli puhumaan minulle. Xin chào, sanoin. Se oli ainoa vietnaminkielinen ilmaisu, jonka osasin. Lasten silmät levisivät ja he kysyivät, osaanko vietnamia. He jatkoivat kysymällä, mikä nimeni on ja mistä tulen.
Kävelin alueella ympäriinsä, mutten löytänyt mitään kovin mielenkiintoista… lukuunottamatta hedelmiä, joita oltiin ilmeisesti kasvattamassa tietyn muotoisiksi muovilaatikoiden avulla. Lähetin kuvan Watille. Hän sanoi hedelmiä pomeloiksi ja lähetti kuvan buddhan muotoisiksi kasvatetuista päärynöistä.
Päätin tilata Grabin ja lähteä kauppakeskukseen, jossa oli lisänä pilvenpiirtäjä ja näköalatasanne 65. kerroksess. Paikan nimi oli Lotte Center Hanoi. Samanniminen rakennuskompleksi oli myös Koreassa.
Tutkin kauppakeskuksen tarjontaa. Kerroksia oli kuusi, mutta pinta-ala vaikutti varsin pieneltä. Sitten nousin näkötorniin. Lippu maksoi vajaat 8€.
Näkymä huipulta oli erinomainen ja turisteja oli paikalla hyvin vähän. Se teki kuvaamisen helpoksi. Istumapaikkojakin oli paljon. Kaikkiaan tämä saattoi olla paras näkötorni, jossa olen käynyt, ja vietin siellä muutaman tunnin. Valitettavasti näkyvyys oli tänään saastepilvien takia hyvin heikko. Säätiedotus lupaa huomiseksi sadetta. Jos niin käy, saasteiden määrä laskee huomattavasti ja näkyvyys paranee. Siinä tapauksessa voisin tulla paikalle uudelleen.
Söin kauppakeskuksen hampurilaisravintolassa mozzarellaburgerin. Yksi pihveistä oli samanlaista ainetta kuin mozzarellatikut. Mainio idea, jos minulta kysytään.
Hotelliin tilasin vielä vietnamilaista riisiruokaa, koska hampurilainen oli ollut aika pieni. Sekin oli melko hyvää.
Sää oli täysin pilvinen koko päivän ja valokuvieni laatu kärsi siitä. Auringonpaisteessa saa kauniimpia kuvia.