Hotellin wifi on luokattoman hidas. Jopa perusverkkoselailu aiheuttaa vitutusta.
Päätin tutustua tänään Saigonin nähtävyyksiin kävellen, mutta hengityssuojain päässä. Oloni oli aamulla yhä tukkoinen, mutta ehkäpä hieman parempi kuin edellisenä päivänä.
Kävelin sitten ympäriinsä mopoja ja autoja väistellen. Näin kauppahallin jossa myytiin ylihintaista turistikrääsää, muutaman tärkeän näköisen rakennuksen, ranskalaisen katedraalin nimeltään Saigonin Notre Dame (remontissa aivan kuten esikuvansakin) ja Saigonin historiallisen postitoimiston. Sieltä pystyi jopa lähettämään postia.
Kävin myös sotamuseossa, jossa kerrottiin sodasta Yhdysvaltain kanssa. Paikalla oli runsaasti rekvisiittaa, kuten amerikkalaisia helikoptereita, lentokoneita, pommeja, tykkejä ja panssarivaunuja. Vietnamin pinta-alasta noin 20% on yhä kulkukelvotonta räjähtämättömien pommien vuoksi ja täällä elää yhä paljon ihmisiä, jotka kärsivät Agent Orange -kasvimyrkyn aiheuttamista epämuodostumista tai esimerkiksi lyhytkasvuisuudesta. Agent-sarjan myrkyissä käytetyt aineet hajoavat niin hitaasti, että osa Vietnamin maaperästä on yhä myrkyllistä. Lisäksi museossa kerrottiin, kuinka Etelä-Vietnam ja USA kiduttivat poliittisia vankeja Etelän vankiloissa ja listattiin valtava määrä USA:n asevoimien tekemiä sotarikoksia kuten sotavankien teloituksia ja pahoinpitelyitä.
Museo oli ymmärtääkseni totuudenmukainen, mutta rehellinen se ei ollut. Jostain jännästä syystä museossa unohdettiin esimerkiksi mainita, että Vietnamissa on tälläkin hetkellä yli 160 mielipidevankia, joita ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kidutetaan vankiloissa. Etelä-Vietnamin tekemästä poliittisten vankien kidutuksesta kyllä valitettiin äänekkäästi, mutta itse tehdään ihan samaa tätäkin kirjoittaessa. Se taitaa olla parempaa kidutusta, jos tekijä on kommunisti. Myöskään esimerkiksi kommunististen Vietkong-sissien tekemistä sotarikoksista ei mainittua halaistua sanaa: Vuosina 1964–1971 Vietkong murhasi arviolta 30 000 ja kaappasi 45 000 ihmistä. Pohjois-Vietnam sulki sodan päätyttyä uudelleenkoulutusleireille satojatuhansia ihmisiä, joissa monet kuolivat nälkään, sairauksiin tai pakkotyöhön ja väitti sitä “humaaniksi”, koska muutoin nämä ihmiset olisi kuulemma pitänyt viedä sotaoikeuteen ja teloittaa veljeilystä vihollisen kanssa. Se muistettiin kyllä sanoa, että Etelä-Vietnamin vaalit olivat aikanaan epärehellisiä, mutta kun tällä hetkellä vaaleissa saavat olla ehdolla vain kommunistisen puolueen hyväksymät ehdokkaat niin alkaa vaikuttaa siltä, että kokemuksistaan huolimatta Vietnam on oppinut sodasta valitettavan vähän.
Kävelin lopuksi pieneen japanilaiskaupunginosaan ja söin siellä varsin hyvän ramen-annoksen. Japanilaiskaupunginosa oli varustettu punaisin lyhdyin. Punaisten lyhtyjen merkitys Vietnamissa ei poikkea niiden merkityksestä Euroopassa. Paikalliset naiset kauppasivat “hierontapalveluita” ja yrittivät suorastaan fyysisesti kiskoa minua mukaansa. Jouduin tekemään kaikki judoheittoa kevyemmät itsepuolustus- ja väistöliikkeet päästäkseni vapaaksi.
Jatkoin matkaa Grab-taksilla läheiseen kissakahvilaan. Siellä oli monenlaisia kissoja pienestä katukissasta suorastaan Maine Coonin kokoiseen koljoosiin. Pääsymaksu oli 150 000 dongia, siihen sisältyi pulla ja juoma. Kaikki kissat eivät vaikuttaneet tulevan toimeen keskenään. Yksi hieman mäyräkoiran muotoinen lyhytjalkainen ja -karvainen kissa kävi hanakasti toisen samanlaisen kimppuun purren tätä niskaan. Tajusin tosin pian, että kyseessä ei ollutkaan tappelu, pikemminkin päinvastoin: kollikissa vain tahtoi käyttää kassejaan.
Pohdin, mitä tehdä seuraavana päivänä. Katselin Klookista päiväreissuja johonkin läheiseen kaupunkiin tai kylään, mutta niitä ei voinut enää varata. Sitten kokeilin GetYourGuidea, jossa varauksen pystyi tekemään mutta maksaminen ei onnistunut millään maksutavalla. Palvelu antoi virheilmoituksen ja käski olla yhteydessä asiakaspalveluun. Asiakaspalveluun oli kuitenkin käsittääkseni mahdoton ottaa yhteyttä ilman varausnumeroa. Varausnumeroa ei voinut saada, koska varausta ei voinut maksaa eli se siitä sitten.
Tästä sain kuitenkin ajatuksen. Nyt, kun kiinnostava kohde oli selvillä, niin mikään ei estänyt menemästä sinne omin nokkineni. Ei minua muutenkaan huvita seurata jotain matkaopasta kuin pässi narussa. Pitäköön tunkkinsa.