Mitäpä sitä sitten tänään tekisi, kas siinäpä pulma. Alkajaisiksi söin aamupalaa läheisessä erinomaisessa ravintolassa jota olin aiemminkin testannut. Paistettuja tomaatteja, paistettua valkosipulia, paistettua pekonia, paistettuja perunoita… Sanalla sanoen ruoka oli loistavaa.
Mukava kaupunki tämä on, mutta ei täällä mitään tekemistä tunnu olevan. Temppeleissä en viitsinyt käydä: tässä maassa on vain yksi temppeli, joka minua kiinnostaa. Kuninkaanlinna on samantyyppinen kuin Bangkokissa. Markkinat ovat samanlaisia kun Thaimaassa, enkä ole ostanut tällä reissulla yhtäkään esinettä muutenkaan. Krääpän kerääminen nurkkiin on sukuvika, josta olen itse päättänyt päästä eroon.
Päätin sitten mennä kaupungin suurimpaan kauppakeskukseen katselemaan tarjontaa, kun en parempaakaan keksinyt. Kiersin keskuksen läpi. Se oli varsin samankaltainen kuin Bangkokissa, ja siellä oli myös Swensen’s ja korealainen hampurilaisravintola Lotteria, jonka tuotoksia olin syönyt paljon Vietnamissa. Paikka todella oli melko iso, kontrastina Vietnamissa kauppakeskukset tuntuivat olevan järjestään paljon pienempiä.
Menin Starbucksiin ja tilasin kalliin kaakaon. Sitten aloin kirjoittaa edellisen päivän tapahtumista synkronoiden samalla kuvani pilveen. Hotellissa se ei ollut taaskaan onnistunut heikon wifin vuoksi. Sain kuvat synkronoitua, käsiteltyä ja yhden blogiartikkelin julkaistuksi.
Sitten kello olikin jo kolme iltapäivällä ja päätin lähteä joelle. Phnom Penh on rakennettu paikkaan, jossa Tonle Sap -joki, joka saa alkunsa samannimiseltä järveltä, yhtyy Mekongiin. Melkoinen joki tuo Mekong. Kaksi viikkoa ja tuhansia kilometrejä on matkustettu, mutta taas ollaan Mekongin rannalla. Tilasin GrabTukTukin niemelle, joka erottaa nämä kaksi virtaa toisistaan.
Paikka oli varsin kiintoisa. Ihmisiä ei ollut alueella juurikaan. Paikalle oli rakennettu valtavan pitkä rantabulevardi, joka teki joen tarkastelemisen helpoksi. Näin toisella puolen jokea kuninkaallisen palatsin. Paikalla oli myös jonkinmoinen lauttasatama, jonne paikalliset ajelivat moottoripyörillään.
Joen betonitörmällä oli portaita, joita pitkin aivan rantaan asti pääsi helposti. Siellä oli kuivunutta ja ei-niin kuivunutta mutaa, heinää ja valtavasti muoviroskaa. Mekong on yksi maailman eniten meriin muoviroskaa kuljettavista joista.
Kävelin ympäriinsä eläimiä etsien. Lammikoissa oli nuijapäitä. Muuta en nähnyt.
Päätin kävellä läheistä markkina-aluetta kohti, koska minulla ei ollut muutakaan tekemistä. Olin päättänyt lähteä auringonalskun jälkeen, ja siihen olisi vielä pari tuntia.
Sitten näin joen betonitörmällä pienen piikikkään liskon, uskoakseni samaa lajia, jonka olin pyydystänyt Vietnamissa. Tämähän oli mitä mielenkiintoisinta. Seurasin liskoa kauempaa, ja näin sen liikuttelevan päätään ylösalas. Sitten näin toisen samanlaisen, mutta väriltään tummemman liskon tekevän samoin. Liskot nyökyttelivät aikansa, sitten seurasi liskotappelu. Jonkinlainen reviirikiista mahdollisesti.
Dokumentoin liskotappelun kamerallani, ja laskeuduin sitten joen rantaan aikomuksenani pyydystää ainakin toinen liskoista. Pohjalla oli kuivasta mudasta koostuva leveä tasanne, jolla kasvoi jonkin verran pitkää ruohoa. Jokin suurilta osin heinän peitossa oleva lätäkkökin siinä oli. Lähestyessäni liskoja ne juoksivat pusikkoon piiloon. Toinen niistä jäi tosin osittain näkösälle, ja yritin pyydystää sen. Vein kättäni hyvin hitaasti lähemmäs liskoa ja tein sitten nopean liikkeen tarttuakseni liskoon. Olin kuitenkin aivan liian hidas, ja lisko pääsi pakoon. Yritin säikytellä sen taas näkösälle, mutta en onnistunut siinä.
Päätin jatkaa matkaa. Täällä saattaisi hyvin olla lisää liskoja. Kävelin kymmenisen minuuttia eteenpäin, mutta en nähnyt vilaustakaan liskoista tai mistään muistakaan eläimistä. Käännyin takaisin.
Havaitsin, että liskot olivat palanneet betonitörmälle aurinkoa ottamaan. Päätin yrittää pyydystämistä uudelleen. Lähestyin liskoja, ja ne juoksivat jälleen karkuun. Ahdistelin niitä ympäri pusikkoa, ja ennen pitkää toinen liskoista juoksi pusikossa olevaan lätäkköön. Tarkastelin lätäkössä olevaa liskoa. Vai oliko se sittenkin vain keppi? Ei, tuossa näkyi jalka. Lisko varmasti osasi uida, vesiesteen syvyyskin oli vain pari senttiä. Se oli kuitenkin maalisko, eikä kameleonttisilmistään huolimatta varmasti nähnyt kovin hyvin veden alla ollessaan. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja iskin kädelläni kuin kobra.
Matelijan kaksikymmensenttinen häntä sinetöi sen kohtalon. Sain elukkaa siimasta kiinni ja nostin sen pois lätäköstä. Lisko ei ollut ollenkaan tyytyväinen ja piti suutaan auki. Liskokulttuurissa avoin suu on uhkaus, joka tarkoittaa, että lisko aikoo purra sinua. Pitelin sitä kuitenkin niskasta kiinni, eikä se saanut toteutettua aiettaan.
Dokumentoin liskon kokonaisvaltaisesti ja päästin sitten vapaaksi. Se oli varsin hieno lisko, mutta vielä hienompi oli se karkuun päässyt tummempi versio. En tiedä, mitä sille tapahtui. Yritin etsiä sitä heinikosta, mutta en koskaan löytänyt sitä.
Liskonmetsästyksessä oli kestänyt niin pitkään, että aurinko alkoi painua mailleen. Kuvasin iltaruskoa kuninkaanlinnan yllä ja palasin sitten hotellille.
Tilasin hotellille ruokaa. Sain riisiä ja ohuen porsaanleikkeen. Ruoka oli ensiluokkaista. Sitten menin kylpyyn rentoutumaan ja katsoin samalla japanilaisen piirroselokuvan.
Kylvystä päästyäni yritin tilata itselleni jotain naposteltavaa, mutta kolme eri ravitsemusliikettä peruutti Grab-tilaukseni vedoten joko puutteelliseen varastotilanteeseen tai myöhäiseen kellonaikaan, vaikka sulkemiseen oli vielä kaksikymmentä minuuttia. Merkillistä meininkiä. Thaimaassa muistan ravintolan hylänneen tekemäni tilauksen tasan kerran, ja siellä on tilannut Grabilla ruokaa satoja kertoja.