Sormessani on pienet hampaanjäljet ja sormenpää on yhä osittain tunnoton.
Nukuin taas vähäsen kehnosti kukoista johtuen. Aamu meni kirjoittaessa ja lähdin tutkimusmatkalle saaren pohjoisosiin vasta puoliltapäivin. Moponi oli vaihdettu vedottuani jarruongelmiin. En tosin osannut sanoa, oliko tässä uudessa yhtään sen paremmat jarrut kuin vanhassakaan. Havaitsin, että yhdessäkään saarella olevassa mopossa ei ollut rekisterikilpeä.
Köröttelin aikani pohjoiseen ja ohitin jonkin koulun näköisen sekä remontissa olevan buddhalaisen temppelin. Päädyin pieneen kylään, jonka läpi kulki joki. Se oli oikeastaan aika idyllinen. Paikalla oli paljon turisteja ajelemassa mopoilla. Ajoin kylän läpi meren rantaan.
Edessäni oli pienehkö hiekkaranta, jolla käveli miljoonittain pieniä taskurapuja. Kävelin ympäriinsä. Havaitsin myös valtaisan määrän pieniä kotiloita, ja muutaman suuremmankin, jotka dokumentoin.
Sitten näin suuren kotilonkuoren kävelevän edessäni meressä. Poimin sen käteeni. Sisässä oleva erakkorapu oli ujoa sorttia, eikä halunnut näyttäytyä minulle. Laitoin kuoren aukko ylöspäin hiekalle ja odotin kärsivällisesti kamera valmiina. Lopulta rapu tulikin ulos, käänsi kuorensa oikein päin ja kipitti takaisin aaltoihin.
Jatkoin matkaa varsin hiekkaista tietä tai pikemminkin polkua pitkin, mutta moponi ei meinannut pysyä pystyssä ja päätin kääntyä takaisin. Ajoin vähän matkaa takaisinpäin ja käännyin sitten tielle, joka johti rannalle jota kutsutaan nimellä “Lonely beach”. Siellä oli useita hiekkaesteitä, liukumiinoja ja viimeinen kilometri piti kävellä. Näin matkalla agaman, joka helotti puskassa punaisena. Polulla viidakon läpi kuului myös pöllön huhuilua.
Syrjäisestä sijainnista ja nimestään huolimatta paikalla oli enemmän ihmisiä kuin yhdelläkään toisella näkemälläni rannalla. Ilmeisesti markkinointinimi väkeä, ja kaikki olettivat rannan rauhalliseksi.
Tutkin rantaa ja löysin pienen, hieman liejuryömijää muistuttavan kalan. Se oli pieni, litteä, mulkosilmäinen ja lähestyessäni sitä se hautasi itsensä hiekkaan. Kala oli varsin hidasliikkeinen, ja sain sen lopulta pyydystettyä.
Hiekkarannan reunoilla oli kivikkoa. Kivikossa seikkaillessani onnistuin ikävästi potkaisemaan yhtä kiveä kantapäälläni, ja se aiheutti vähäisen haavan jalkani takaosaan. Havaitsin harmistuneena vamman olevan valkoisella alueella, joka tarkoitti että sandaalini remmi kulki haavan päältä. Aina saa ontua. Kivikon seassa oli nähdäkseni yllättävän vähän elämää. Oletin näkeväni paljon rapuja, mutta löysin sieltä vain yhden taskuravun. Sillä oli piikkijalat edessä, mutta hiekan kaivamiseen soveltuvat litteät takajalat. Hybridirapu. Takajalat muistuttivat minua Phuketissa muinoin näkemistäni lapiojalkaisista hiekkataskuravuista.
Sitten näin samanlaisen lapiojalkaisen hiekkataskuravun kuin Phuketissa ja pyydystin sen. Se ei ollut järin vaikeaa, koska tämäntyyppinen rapu yrittää aina puolustautua kaivautumalla hiekkaan. Dokumentoin ravun.
Olin ensin ajatellut käydä rannalla olevassa ravintolassa mutta lopulta päätin, ettei minua huvittanut tehdä niin. Se oli viidakon keskellä ja hyttysiä oli varmasti paljon. Paikan ympärillä maleksi runsaasti kulkukoiria, jotka alkoivat silloin tällöin ulvoa ja haukkua vieraita.
Kävelin siis takaisin mopolle, ajoin hotellilleni ja söin siellä illallista. Löysin myös hotellin rannalta lapiojalkaisen taskuravun.
Muinoin neljällä dollarilla hankkimastani sim-kortista oli aika loppu, ja se lakkasi toimimasta. Vaihdoin ensin takaisin Airalon liittymään, mutta siitä loppui data hyvin nopeasti. Nyt päätin vaihtaa Thaimaan liittymääni ja ostaa kahdella eurolla datapaketin pariksi päiväksi. Minulla oli tosin tässä hieman vaikeuksia, koska minulla ei ollutkaan jostain syystä mukana SIM-korttipaikan avaustyökalua, vaikka olin kantanut sellaista mukanani monta vuotta. Hotellin henkilökunta ojensi auttavan korvakorun, jolla sain kortin vaihdettua. Jätin jonkin pyykkejä pestäväksi hotellille miettien, että laskusta tulee varmaan melkoisen iso. Olen käyttänyt ravintolaa niin paljon, että olen ollut täällä lähestulkoon täysihoidossa.