Palasin tänään koulunpenkille. Tunnilla oli kolme ihmistä: minä, korealainen ja britti. Opettaja oli tuttu, hän oli opettanut viime vuonna kakkoskurssia mutta hänet oli näemmä nyt ylennetty kolmoskurssille. Tunti sujui tavalliseen tapaan. Opin, kuinka sanotaan thaiksi merisiili ja unohdin sen saman tien.
Katselin tauolla muitakin luokkia. Kakkoskurssin luokkahuone oli täynnä nuoria kauniita japanilaisnaisia. Silloin, kun minä menen kakkoskurssille siellä oli lisäkseni vain muutama kuppainen (kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti) venäläinen.
Keskustelin opettajien kanssa lyhyesti verkkosivuista. Minulle luvattiin pääsy vanhan sivuston ohjauspaneeliin, mutta saa nähdä saanko pääsyn CMS:ään, pilvipalveluntarjoajan ohjauspaneeliin vai sinne Google Domainsin ohjauspaneeliin, jota kautta on mahdollista muuttaa verkko-osoitteen tietoja. Asian ilmaiseminen thaiksi oli hieman haastavaa.
Koulun jälkeen menin Benchakitti-puistoon morjenstamaan Tonia. Puistossa oli tavalliseen tapaan paljon lintuja, ja näin ehkä hieman odottamatta kaksi merimetsoa.
Skotti oli väittänyt Tonille, että suomalaiset syövät kissoja. Minun piti korjata tämä väärinkäsitys.
Kävimme syömässä Kuningatar Sirikitin messukeskuksessa. En ollut ennen käynyt siellä sisällä, ja kävi ilmi, että paikkaan pystyi kävelemään noin vain sisälle ja siellä oli messutilan lisäksi suuri määrä ravintoloita. Kaksi kanapihviä, muutama ranskanperuna, kaski vapaavalintaista kastikekulhoa ja jäätee yhteensä 170 bahtia. Ei hullumpi hinta.
Palasimme kotiin metrolla. Tonin metro oli asemalla, kun saavuimme sinne. Sitten samaan suuntaan meni toinen metro ja vielä kolmaskin, ennen kuin omani saapui. Siinä vaiheessa asemalla oli niin paljon ihmisiä, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet metroon. Varmaan jokin toimintahäiriö.