Liitokalaonnettomuus Koh Changilla

lauantaina 24. helmikuuta 2024

En saanut taaskaan nukuttua yöllä. Kello tuli ensin yksi, sitten kaksi, kolme ja neljä mutta unen päästä en saanut kiinni.

Lopulta sain nukutuksi muutaman tunnin. Lähdin taksilla paikkaan, josta bussi minut noutaisi. Se oli tavallinen bensa-asema.

Ajoimme Tratin provinssiin [changwat traat] kuutisen tuntia. Minibussia ei ollut niin tehokkaasti ilmastoitu kuin yleensä. Yritin nukkua, mutta siitä ei tullut edelleenkään mitään. Katselin siis maisemia.

Saavuimme rannikolle ja kuski ajoi minibussin lautalle. Lautta ylitti kapean salmen ja saavuimme Koh Changille, norsusaarelle. Sitten kuski ajoi meidät hotelleillemme.

Serkkuni tuli noutamaan minua hotellin aulasta ja menimme melkein saman tien mereen uimaan. Paikka vaikuttaa aikamoiselta turistirysältä. Myös tätini tuli uimaan, mikä oli minusta varsin kummallinen näky. En muista nimittäin ennen nähneeni häntä uimassa. Nähtävästi hänkin siis kyllä uimaan menee, kun vesi on riittävän lämmintä.

Jossakin vaiheessa tätiini törmäsi jokin, ja hän ihmetteli tätä suureen ääneen. Serkkuni näki tilanteen ja sanoi, että häneen osunut asia oli liitokala. Kala oli osunut tätiäni rintapieleen ja aiheutti siihen ison punaisen jäljen. Yllättävän paljon liike-energiaa kalalla oli ollut.

Illalla kävimme syömässä thaimaalaisessa ravintolassa. Curry oli varsin hyvää.