Heräsimme jo ennen kahdeksaa ja hyvin aikaisesta nukkumaanmenostani huolimatta olin nukkunut liian vähän ja varsin väsynyt. Minä ja serkkuni söimme aamiaista ja lähdimme sitten sukeltamaan.
Meidät otti ensin kyytiin auto, joka ajoi meidät samaan kylään, jossa olin eilen ollut. Matkalla mukaan poimittiin muutamia muitakin matkustajia.
Kylässä menimme sukelluspuotiin ja meille tarjottiin sukellusvarusteita, jotka sopivat melko hyvin ensimmäisellä yrittämällä. Sukellusopas oli nuori saksalaisnainen, joka huolimatta siitä, että asui täällä ei vaikuttanut puhuvan sanaakaan paikallista kieltä.
Ensimmäinen kohde olisi HTMS Chang [chaang]. Se oli vanha yhdysvaltalainen rahtialus, joka upotettiin käyttöikänsä päässä tarkoituksella mereen keinotekoisen riutan muodostamiseksi. Ongelma oli se, että sen pohja oli kolmessakymmenessä metrissä, ja minulla oli periaatteessa pätevyys sukeltaa vain kahdeksaantoista. Totesimme, että sillä ei ole väliä.
Nousimme veneeseen, ja se vei meidät hylylle. Siellä oli varsin paljon ihmisiä. Opas kyseli useaan otteeseen, tarvitsinko pahoinvointilääkettä. Ennen pitkää totesin, että se saattaisi todella olla paikallaan. En muista kokeneeni merisairauden oireita aikaisemmin vastaavilla sukelluksilla, mutta nyt en jostain syystä voinut erityisen hyvin. Totesin, että jos näin innokkaasti sitä pilleriä nyt tarjotaan, niin ei ole syytä jättää sitä käyttämättä.
PADI-sovellus oli jostain syystä unohtanut tekemäni aiemmin tekemäni sukellukset kun sitä edellisen kerran katsoin. Nyt ne olivat kuitenkin palanneet näkyviin, mikä oli tervetullutta.
Hyppäsimme jorpakkoon. Meri oli hämmästyttävän kirkas, kuin olisi ollut sinisen kristallin sisällä. En ole koskaan ennen nähnyt näin kirkasta vettä. HTMS Chang ei suinkaan ollut mikään pieni moottorivene, vaan satametrinen kolossi. Uimme sen ympäri ja näimme järjettömän määrän kaloja, jotka muodostivat valtavia parvia. Tämä se vasta oli sukeltamista. Hylyn pintaa peittivät simpukat. Opas vaikutti hieman ahdistuneelta johtuen sukellussyvyydestämme ja verrattain alhaisesta sukelluskokemuksestani (8 sukellusta, serkullani 82), ja kyseli tämän tästä käsimerkein, että olenko kunnossa.
Kahteenkymmeneenviiteen metriin sukeltaminen ei tuottanut minulle vähäisimpiäkään vaikeuksia. Ainoa harmillisuus oli hieman kärähtänyt selkäni, joka teki puvun käyttämisestä ajoittain hieman epämukavaa.
Nousimme hiljakseen ylöspäin aluksen maston kohdalla ja poseerasin siinä killuvan norsulipun kanssa.
Nousimme takaisin laivaan ja ja jatkoimme toiseen sukelluspaikkaan. Siellä oli tavanomaisempi koralliriutta. En muista nähneeni yhtä värikkäitä koralleja aiemmin. Vesi oli kirkasta ehkä noin puolet ajasta, sitten näkyvyys muuttui jälleen keskinkertaiseksi.
Nousimme jälleen veneeseen ja jatkoimme matkaa. Minua alkoi tässä vaiheessa nukuttaa melkoisesti, mutta menin sentään päivän viimeiselle sukellukselle. Se oli samankaltainen kuin edellinen, mutta vapaakiduskotiloita oli enemmän.
Palasimme satamaan joskus neljän-viiden aikoihin. Sieltä meidät kuskattiin auton lavalla takaisin hotellille. Tätini oli vaihtanut hotellihuonetta, koska alkuperäisen huoneen varausaika oli loppunut. Päätin ottaa pienet nokoset, koska olin niin armottoman väsynyt.
Herätessäni havaitsin tätini ja serkkuni lähteneen jonnekin kierrokselle. Päätin siis levätä hieman lisää.
Heräsin uudelleen, kun tätini ja serkkuni tulivat takaisin. He olivat kuulemma etsineet bussilippua Pattayalle seuraavaksi päiväksi, mutta kaikki bussiliput oli myyty loppuun ja he olivat joutuneet varaamaan kalliin taksin. Loikkasin ylös kuin sähköiskun saaneena ja lähdin heti ostamaan lippua seuraavakasi päiväksi Bangkokiin. Ei ollut syytä olettaa, että Bangkokiin pääsisi helpommin kuin Pattayalle.
Ensimmäisestä kahdesta kojusta vastattiin tem, täynnä, mutta onneksi kolmannessa tärppäsi. Hintaa oli 900 bahtia, 200 bahtia enemmän kuin olin alunperin toivonut. Ainakin sain jonkinlaisen lipun. Pohdin, miksi jätin lipun hankinnan näin viime tinkaan. Ei minulla ole ollut tapana viivyttää asioita näin pitkälle, kun itse olen jossain menossa. Olen varmaan liian tottunut siihen, että kun tätini on mukana niin hän toimii matkanjärjestäjänä. Siksi itse tehnyt mitään ennen, kuin oli jo lähes myöhäistä.