Kirjoittaminen sujui jo totuksi tulleella tavalla. Toistamista, opettajan sanelun kirjaamista ylös ja lukemista. Opettaja tarkastaa kotitehtävämme joka päivä ja palauttaa ne seuraavana. Tänään opettelussa oli erityistä haastetta, koska kävimme läpi kymmenen erikoiskonsonanttia, joita en tuntenut ennestään lainkaan. Niille kaikille on äännearvoltaan täysin vastaava tavallinen konsonantti. Niitä käytetään melko harvoin. Niitä kuitenkin käytetään, ja siksi ne on osattava. Kuunteluharjoituksessa sekoitin å:n ja o:n autuaasti keskenään, joka oli ikävää. Opettaja kysyi, oliko harjoitus vaikea. Sanoimme, että oli. Opettaja sanoi, että niin se on kaikkien mielestä, mutta kun tässä kuukausi joka päivä puhutaan niin kyllä se siitä helpottuu.
Puhuimme jostain syystä korealaisesta ruuasta. Sanoin sen olevan mausteista. Vanha korealainen sanoi, ettei se ole kovinkaan mausteista. Sovimme, että menemme syömään korealaista ruokaa ja hän saa kertoa minulle, mikä on mausteista ja mikä ei. Sovimme myös, että teemme sen tänään.
Koulun jälkeen menimme siis Asokin asemalle alueelle, joka ilmeisesti tunnetaan Koreatownina. Päädyimme syömään - korealaista hotpottia. Ja minä kun olin juuri tädilleni sanonut, että minä en ainakaan aio heidän kanssaan tänään hotpottia syödä, koska sen nauttiminen on niin työlästä eikä se ole edes erityisen hyvää. Korealainen versio ei ollut poikkeus. Opin ainakin sen, että korealainen ruoka on suhteellisen vaaratonta (ei-tulista), kunhan se ei ole väriltään oranssia. Korealainen maksoi laskun, eikä suostunut ottamaan minulta rahaa vastaan.
Huomenna maahanmuuttovirastoon.