Suuri osa päivästä meni läksyjä tehdessä. En tiennyt, miten “kuollut” kirjoitetaan ja Google Translatesta ei ollut hyötyä. Kysyin Watilta apua. Hän vastasi ตาย (taai). Se oli ilmaisu, jota Googlekin oli ehdottanut, mutta ei se minun etsimäni. Toivoin siis sitä toista ilmaisua. Wat ehdotti sanoja มรณะ, สิ้นชีพ, ถึงแค่กรรม, สิ้นชีพิตักษัย, อาสัญ, มรณา, วายชนม์ ja ดับจิต ennen kuin löytyi viimein minun etsimäni, เสีย (sia). Juuri tästä syystä thaita on helpompi puhua kuin ymmärtää. Sinun tarvitsee osata vain yksi sana ilmaistaksesi jonkun olevan kuollut, mutta sinun pitää osata kymmenen jos haluat ymmärtää, sanooko paikallinen jonkun olevan kuollut.
Selvittelin kotimaanmatkakohteita. Olin ajatellut lähteä seuraavana päivänä Samut Songkramiin, mutta sitä varten olisi ilmeisesti pitänyt herätä jo seitsemältä. Viimeinen juna takaisinpäin kun lähti jo 15:30. Siitä ei tulisi mitään. Päätin jättää reissun myöhemmäksi. Tutkin myös Khao Yain kansallispuistoa.
Illalla menin katsomaan Kung Fu Pandaa. Major Cineplex Ratchiyothin on vain 13 minuutin junamatkan päässä ja se on minusta tunnelmallisempi kuin Ha Yaek Lat Phraon teatteri. Menin tietysti paikalle myöhässä mainokset välttääkseni.
Nukkumisesta ei tullut taaskaan mitään.