Heräsin turhan aikaisen väsyneenä, enkä saanut uudestaan nukuttua.
Kielikoulussa kerrattiin tänään eilen opetettua asiaa. Australialainen teki pienen käytännönpilan lukitsemalla opettajan luokkahuoneen ulkopuolelle ja syyttämällä siitä minua hyvin teatraalisin elkein.
En ollut puhunut luotto-opettajani Kynäsen kanssa juuri ollenkaan ainakaan kuukauteen. Viime kuussa hän vietti paljon aikaa perheensä kanssa Udon Thanin provinssissa ja antoi vain muutamia yksityistunteja. Tässä kuussa taas hänen luokkahuoneensa sijaitsi aivan opettajainhuoneen vieressä, ja hän käveli useimmiten tauoilla näiden kahden paikan väliä niin, ettemme juuri törmänneet toisiimme sattumalta.
Nyt kävi kuitenkin niin, että ollessani tauolla havaitsin Kynäsen huutavan nimeäni käytävällä. Kuuntelin hänen asiansa. Hän kysyi, mitä teen sinä iltana. Sanoin, etten osaa sanoa. Sitten hän kysyi, mitä teen viikonloppuna. Sanoin, etten ole vielä päättänyt. Hän kysyi, haluanko lähteä tänään Udon Thaniin katsomaan hautajaisia. Autolla. Siihen samaan paikkaan siis, jonne oli ollut täältä 18 tunnin bussimatka. Hetken harkinnan jälkeen totesin, ettei minulla ollut mitään muutakaan järkevää tekemistä suunniteltuna. Miksipä ei? Hautajaisiin osallistuminen on kuulemma tärkeää kulttuurikasvatusta.
Käytin viimeisen oppitunnin siihen, että menin hakemaan tavaroitani kotoa. Pesin vaatteeni vartissa pikapesuohjelmalla, koska oli kuulemma suositeltavaa ottaa mustia vaatteita mukaan. Oliko kyseessä todella hautajaiset? Olin varmaan ymmärtänyt jotain väärin. Siitä huolimatta otin varmuuden vuoksi mustia vaatteita mukaan, sikäli kun minulla niitä oli.
Palasin koululle noin kello 16:30. Kynänen tuli parkkihallista viimeisintä mallia olevalla BMW X1 -katumaasturilla joka oli niin hiljainen, että luulin sen ensin toimivan sähköllä. No huh huh.
Ajoimme ensin kaupungista ulos Kynäsen kotiin Bangkokissa. Se oli nykyaikaisen näköisellä pieniä samalla pohjapiirrustuksella tehtyjä kaksikerrostaloja sisältävällä vartioidulla alueella Ram Inthralla. Paikka on erittäin kaukana koulusta, matkassa kesti puolitoista tuntia. Joskus voi vierähtää kuulemma kolmekin tuntia jos ruuhka on paha. Tämä oli kaiketi se koti, jossa hän oli lapsensa kasvattanut täällä Bangkokissa. Hyllyssä oli koreankielisiä kirjoja ja sohvalla vihko, johon joku oli kirjoittanut burmalaista kirjoitusta. Kieliperhe. Yhdessä seinässä oli lasten pituuskasvumerkintöjä. Seurasi paljon kumartelua, kun minulle tarjottiin riisiä, kimchiä ja korealaista kanakeittoa. Kynänen käytti tunnin virkistäytymiseen ennen kuin läksimme matkaan. Tässä vaiheessa kello oli noin kahdeksan illalla tai vähän yli. Ajaisimme siis koko yön.
Pysähdyimme matkalla useilla huoltoasemilla vessaan ja ostamaan jotain syötävää tai kahvia joka pitäisi kuskin hereillä. Jossakin vaiheessa myös nukuimme autossa huoltoasemilla. Parin tunnin nokoset eivät vastaa yöunia, mutta virkistävät väliaikaisesti ja parantavat ajamisen turvallisuutta valtavasti. Ilmeisesti Kynänen ajaa Udon Thaniin varsin usein.
Tiedustelin vahvistusta eilen kuulemalleni perustamistarinalle. Kynänen kertoi sen pitkälti samoin kuin olin edellisellä kerralla kuullut. Ymmärsin tosin nyt ulosmarssin syyksi sen, että palkkaa maksettiin, mutta se oli pieni. Palkankorotuksia ei annettu edes kymmenen vuoden työuran jälkeen vaikka inflaatio tietysti toimii Thaimaassa kuten muissakin maissa.
Lisäksi tiedustelin, voisiko Kynänen opettaa minulle Bangkokin nimen. Hän siteerasi sitä parin säkeistön verran ja totesi unohtaneensa loput. Se ei ole kuulemma hänen mielestään kovin tärkeää tietoa ja sen voi tarkastaa jostain kirjasta, jos sitä sattuu tarvitsemaan. Ei se tärkeää olekaan, mutta huvittavaa kyllä.
Kynänen totesi, että hän haluaisi perustaa jonkinlaisen homestayn Udon Thaniin. Ihmiset voisivat tulla oppimaan thaita thaimaalaisten keskelle ja vierailla myös läheisissä provinsseissa. Kiintoisa ajatus. Iisaanissa ei hirveästi ulkomaalaisia pyöri.
Kysyin myös, kuka koulun omistaa. Kynänen totesi, että hän omistaa sen yhdessä muiden opettajien kanssa. Niin arvelinkin, kosla kun ei ollut varsinaisesti köyhälistömallia. Pitäisiköhän minun sittenkin tarkistaa ne koulun liikevaihdosta aiemmin tekemäni arviot…