Tänään koulussa oli koe eikä mitään muuta. Paperille piti kirjoittaa kaikki oppimamme kirjaimet järjestyksessä. Lisäksi koepaperille piti kirjoittaa kymmenittäin ulkoa opeteltavia sanoja, joiden kirjoitusasu on tavallisesta poikkeava. Sanojen kirjoittaminen järjestyksessä oli sinänsä tarpeettoman vaikeaa, että ei ole missään tilanteessa tarpeellista muistaa kaikesta kontekstista irrallista sanajoukkoa. Nykyisellään testi on vähän kuin pyytäisi suomenkielistä kirjoittamaan paperille kaikki sanat, jotka päättyvät “-sä”. Niitä ei varmaan äkkiseltään tule mieleen kovin montaa (saati kaikkia) sellaisellekaan ihmiselle, joka osaa suomea täydellisesti. Muistin tueksi voisi kokeessa tarjota esimerkiksi käännöksen tai foneettisilla aakkosilla kirjoitettun sanan. Silloin muistaminen keskittyy enemmän olennaiseen oikeinkirjoitukseen ja vähemmän sanan itsensä muistamiseen. Toki koe oli muodollisuus muutenkin, opettaja tiesi täsmälleen kuinka hyviä tai huonoja me olemme ilman sitäkin. Sen tarkoitus oli kaiketi vain luoda opiskelumotivaatiota.
Täytin paperin suurilta osin oikein. Korealainen oli lähtenyt takaisin Koreaan, eli ainoa toinen kokelas oli australialainen. Hän kirjoitti paremmin kuin minä, mutta sanoi myös käyneensä kurssin kaksi kertaa aikaisemminkin ja tämä oli hänelle vain kertausta. Korealainen oli myös opetellut kieltä aiemmin.
Tämän jälkeen menimme australialaisen vaatimuksesta syömään. Opettaja johdatti meidät iisaanilaiseen ravintolaan, jossa tilasi sen seitsemää sorttia sapuskaa. Onneksi hän tilasi ne chilittöminä, eli minäkin pystyin niitä syömään. Jotkin annoksen olivat silti jostain syystä tulisia.
Sain selville, että australialaisella oli myös Uuden-Seelannin ja Tongan passit ja hänen vanhempansa olivat alkujaan Tongalta. Kiintoisaa. Lupasin käydä joskus kylässä.
Ja se oli sitten siinä. Huomenna kouluun ei tarvitse mennä. Olen nyt suurilta osin lukutaitoinen, mutta en siltikään tunne aivan kaikkia kirjaimia kuten lyhyitä vokaaleja tai tiedä esimerkiksi loppukonsonantteihin kuuluvia toonisääntöjä. Olen päättänyt suorittaa kakkoskurssin internetitse Suomessa, jotta en vallan unohda, kuinka kirjoittaminen tapahtuu.
Vatsani ja nukkumiseni ovat palautuneet uskoakseni jotakuinkin normaaleiksi. Pelasin alkuperäistä Ratchet & Clankia koko illan.