Kävin aamulla hakemassa rakennukseni toimistosta paketin, jossa oli tilaamani sähköllä toimiva vesipyssy. Kokeilin sitä heti, ja se vaikutti toimivan varsin hyvin. Työntämällä liipaisinta eteenpäin pyssyssä oleva vesipumppu imi vettä aseen etuosasta. Kun painoin liipaisinta, ampui ase sarjatulella lyhyitä vesisuihkuja. Ongelma vaikutti olevan, että laukaisumekanismi ei saanut kunnolla imettyä tankista vettä pyssyn osoittaessa alaspäin. Todennäköisesti oikeassa vesisodassa pyssyllä ei kuitenkaan paljoakaan alaspäin osoiteltaisi, eli tällä ei ollut paljon väliä. Tankki oli vaikea tyhjentää, koska siinä ei ollut minkäänlaista korkkia.
Sitten purin pyssyn osiin. Se oli juuri sellainen, kuin olin toivonutkin. Vesipumpun ottoletku kulki pumpusta aseen etuosaan ja oli täysin tavallista läpinäkyvää muoviputkea, joka olisi helposti pidennettävissä. Minut valtasi valtava innostus ja lähdin heti etsimään aseeseen sopivaa letkua. Ensin menin Mr. DIY:hin. Siellä ei ollut sellaista putkea. Niin olin muistellutkin, mutta oli hyvä tarkistaa. Sitten kävelin lähes Phahon Yothin 24:lle asti käydäkseni Google Mapsista löytämässäni rautakaupassa. Siellä oleva harmaahapsinen herrasmies totesi, että heilläkään ei ole sellaista letkua. Pohdin seuraavaa askelta hetken ja menin sitten BTS:llä Mo Chitin asemalle ja Chatuchakin markkinoille, jossa kävin akvaariokaupoissa. Ase käytti seitsemän millin letkua, mutta sellaista ei ollut missään saatavilla. Ostin kuuden millin ilmaletkua 20 bahtilla ja lisäksi muutamia letkuliittimiä.
Palasin kotiin virittämään asettani. Oli varsin helppoa pätkäistä pumpun tulovesiletku poikki ja liittää siihen kahden metrin lisäletku. Pyssyssä oli jopa kaksi valmista reikää suunnilleen oikeassa kohdassa, ja käytin toista niistä letkun vetämiseksi aseen ulkopuolelle. Sitten otin varastosta kolmentoista litran raskaan sarjan Sea to Summit -kuivapussini, täytin sen suihkussa vedellä, laitoin letkunpään sisään ja sitten rullasin pussin kiinni. Sitten asettelin sen hyvin varovasti keskikokoiseen reppuuni. Tuntui siltä, kuin olisin virittämässä ydinpommia.
Otin repun selkääni ja ruiskin aseella ympäriinsä. Vesi ei tuntunut loppuvan ollenkaan, ja avatessani repun kävi ilmi, ettei sitä ollut edes juurikaan kulunut. Cheat code unlocked: unlimited ammo.
Letkusta ei tuntunut kuitenkaan kulkevan kunnolla vettä läpi, ehkä siksi että kuivapussini kiinnirullattava suuaukko rutisti sitä kasaan. Päätin, etten pitänyt kuivapussista vedenvarastointimenetelmänä. Lähdin siksi uudestaan kauppoihin ostamaan sopivaa vesikanisteria Lotuksesta tai Mr. DIY:sta. Sellaista kanisteria ei kuitenkaan löytynyt. Thaimaalaiset eivät ilmeisesti suosi vesikanistereita. Kuuden litran juomavesitankki saattaisi kuitenkin ajaa saman asian, joten ostin sellaisen. Lisäksi ostin ilmastointiteippiä letkun kiinnittämiseksi korkkiin tiiviisti. Pohdin myös kuumaliimaa ja pikaliimaa, mutta tämä vaikutti yksinkertaisemmalta ja halvemmalta kiinnitysvaihtoehdolta. Hankin myös muutamia nippusiteitä, joilla voisin kiinnittää aseen vyöhöni tai reppuuni kun se ei ole käytössä. Hintaa hankinnoille tuli vain muutama euro.
Kotona tein puukolla reiän vesikanisterin korkkiin. Sain sen tehtyä hämmästyttävästi täysin keskelle korkkia ja lisäksi se oli lähes täydellisen pyöreä. Käytin apuna myös Primus Powerlighter -sytytintäni, jotta reunoista tuli hieman sileämmät. Suurensin sitä vähän kerrallaan, kunnes letku juuri ja juuri mahtui reiästä läpi. Ammuskelin taas ympäriinsä, kunnes aseesta loppui akku. Sekin kesti yllättävän kauan. Kävi ilmi, ettei letkua tarvinnut kiinnittää vesitankin korkkiin mitenkään: Liitos oli jo nykyisellään niin tiivis, että tankkiin ei päässyt ilmaa mistään. Korkkia oli avattava hieman, tai muutoin pullo meni ruttuun pumppua käyttäessä.
Havaitsin, että tämä uusi pullo mahtuu kokonaan pieneen päiväreppuuni ja lisäksi repun seinämässä on valmis kolo vesiletkua varten. Koko järjestelmä on paitsi toimiva ja kätevä, niin yllättävän hienostuneen näköinen.
Kastelin pyssyä viilatessani puolen asuntoa, mutta se oli täysin sen arvoista.