Minä ja puolalainen, josta käytettäköön tästedes nimeä Petteri, lähdimme viettämään Songkrania Silomiin noin kello 13. Sitä ennen vaihdoimme pyykkituvan automaatilla seteleitä kolikoihin. Kolikot eivät pilaannu taskussa, ja niillä veden ostaminen on muutenkin helpompaa kuin seteleillä.
Olin aseistautunut sekä isolla viime vuonna hankkimallani aseella, jossa oli suojakilpi että muokkaamallani sähkövesipyssyllä. Kuten olin ennustanut, BTS-asemalla vartija tarkasti, ettei aseissamme ole vettä. Reppuani ei kuitenkaan tarkastettu. Sinne olin piilottanut kuuden litran kanisterin ja pienemmän sähkövesipyssyni.
Jäimme pois Chong Nonsin asemalla, ja sieltä kävelimme kohti Si Lomin keskusta. Meitä ammuttiin ja ammuimme takaisin. Olimme hetkessä läpimärkiä. Petteri ei pitänyt jäävedestä, se oli hänestä liian kylmää. Muutoin oli hauskaa.
Suojakilpeni herätti kansalaisissa paikoin hämmennystä, mutta siihen suhtauduttiin hyvällä urheiluhengellä ja ajatusta kehuttiin hyväksi. Yksi tahtoi jopa ottaa minusta valokuvan. Sähköaseen modifikaatiot taas olivat niin huomaamattomia, että niistä kukaan ei maininnut mitään.
Petteri teki sellaisen huomion, että monet juhlijoista käyttivät varmasti steroideja tai hormoneja. Useat miehistä olivat nimittäin hyvin lihaksikkaita, eivätkä hänestä lainkaan luonnollisen näköisellä tavalla. Hän saattoi hyvinkin olla oikeassa. Erilaisia kehonrakennusaineita on täällä saatavilla varmaan melko helposti.
Niin meteli kuin ihmismääräkin lisääntyivät päivän edetessä kohti iltaa. Paikalla oli useita eri firmojen sponsoroimia pieniä esiintymislavoja, joilla soitettiin hyvin äänekästä musiikkia ja mainostettiin kaikenlaista.
Petteri ennusti, että kilpi saattaisi tehdä minusta joillekin ihmisille houkuttelevamman kohteen. Hän saattoi olla oikeassa, kerran sain kunnon kylvetyksen kun kaikki kaudulla olijat päättivät alkaa ampua minua samaan aikaan.
Sähkövesipyssyn kuuden litran vesitankki kesti käytössä kolme tuntia ennen tyhjentymistään. Akussa oli vielä tuossa vaiheessa virtaa jäljellä, mutta en tiedä kuinka paljon.
Kaiken kaikkiaan vesisotiminen uusine varusteineni sujui lähes täsmälleen sillä tavoin kuin olin ajatellut. Suojasin kilvellä itseäni, ja käytin sähköasetta… nyrkkeilytermi jab varmaan kuvaa sitä parhaiten. Vaikka sähkövesipyssy ei ollut yhtä voimakas kuin pääaseeni, sillä pystyi ampumaan jatkuvaa tulta tarvittaessa jopa minuuttien ajan. Tämä piti erityisesti heikosti suojatut vastustajat puolustuskannalla. He käänsivät usein vaistomaisesti päänsä toiseen suuntaan, ja kun he tekivät niin, eivät he voineet tähdätä minua tai siipimiestäni aseellaan. Silloin ammuin hyvin lyhyen sarjan voimakkaalla pääaseellani. Taktiikka oli tehokas, ja en oikeastaan keksinyt mitään tapaa, jolla taistelukykyäni olisi saanut merkittävästi parannettua. Se oli oikeastaan sääli.
Ja kun Aleksanteri näky valtakuntansa laajuuden, hän itki, sillä jäljellä ei ollut enää mitään valloitettavaa.