เสีย: sia, nousevalla toonilla. Merkitys: kuollut. ใจ: dzai, keskitoonilla. Yksi thain kahdestakymmenestä sanasta, joissa käytetään merkkiä ใ. Merkitys: sydän.
Pesin aamulla kaksi korillista pyykkiä. Niiden välissä piti käydä ostamassa pyykinpesuainetta, koska jäljellä oli riittävästi vain yhteen koneelliseen.
Menin sitten CentralWorldiin syömään Watin kanssa, ja hän oli tavalliseen tapaansa myöhässä. Wat tilasi suosimassani japanilaisessa munakasravintolassa uunissa paistettua riisiä. Keskustelimme kansallispuistoista, ja kerroin, minne tahtoisin mennä. Wat kertoi tarinoita tiikereistä ja suositteli teltan hnakintaa, koska apinoilla on paha tapa tonkia reppuja, jotka ovat selvästi näkyvillä. Jotkut apinat osaavat mennä telttoihinkin sisälle jos sattuvat haistamaan ruokaa, eli teltan lukitseminen on suositeltavaa. Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää.
Kävellessämme skywalkilla CentralWorldista Siamin asemalle päin Wat kysyi minulta, että tiedänkö mikä on Thaimaan rikkain oppilaitos. Vastasin, että Chulalongkornin yliopisto. Wat kysyi, tiesinkö miksi. En. Wat viittoi epämääräisesti ympärilleen ja sanoi, että Chulalongkorn omistaa tämän maan. Toisin sanoen Siamin überhyperkauppakeskukset oli rakennettu Chulalongkornin yliopiston omistamalle maalle! Kauppakeskukset vuokrasivat tontteja, joille ne oli rakennettu tähtitieteelliseen hintaan. No ei ihme, että rahaa on. Tämän pikku kikan ansiosta Chulalongkornilla on kuulemma vapaa pääsy kaikkiin maailman tieteellisiin julkaisuihin. Mikään muu yliopisto tai tutkimuslaitos ei voi Thaimaassa väittää samaa.
Minä jäin pois Ha Yaek Lat Phraolla, Wat jatkoi matkaa Kasetsartille. Vein pyykkini kuivausrumpuun kuivumaan ja jatkoin sitten pakkaamista.
Jossain vaiheessa kävi selväksi, että kaikki Thaimaahan jäävät tavarat eivät mahtuisi matkalaukkuun. Otin käyttöön pyykkikorin kuten edelliselläkin kerralla, ja se ratkaisi tämän ongelman. Sitten kävi niin ikään selväksi, että vaellusreppuni ei myöskään mahtuisi Suomeen tulevaan matkalaukkuuni. Tai no, reppu kyllä mahtui, mutta sitä ei voinut täyttää kunnolla. Kaikki mukaan otettava ei siis mitenkään mahtuisi kyseiseen laukkuun. Pohdin sopivaa menettelytapaa. Kysyin tädiltäni, onko ruumamatkatavaroiden määrää yleensä rajoitettu Thain lennoilla. Hän vastasi, että ei ainakaan Arlandassa ollut niin. Ainoastaan painoa on rajoitettu, ja voit lähettää ruumaan vaikka neljätoista kapsäkkiä jos huvittaa. Se oli kokeilemisen arvoinen suunnitelma. Jaoin siis ruumamatkatavarani kahtia isoon reppuun ja isoon matkalaukkuun. Molemmista tuli puolitäysiä ja enää asiassa ei ollut mitään ongelmaa.
Viime kerralla minulla oli käsimatkatavaroiden lisäksi yksi melko iso matkalaukku ja Thaimaahan jätettäväksi yksi pyykkikori sekä yksi reppu. Nyt minulla oli mukaan otettavaksi käsimatkatavaroiden lisäksi yksi jumalattoman iso matkalaukku, jumalattoman iso vaellusreppu. Thaimaahan jätettäväksi oli toinen jumalattoman iso matkalaukku ja lisäksi reppu ja pyykkikori. Mistä tätä rojua oikein tulee?
Mittailin asioiden painoa aiemmin hankkimallani matkatavaravaa’alla. Sen paristo kuitenkin tyhjentyi juuri kun aloin sitä käyttää, ja jouduin ostamaan uuden Mr. DIY:sta.
Jätin Thaimaahan muiden asioiden muassa jonkin verran vaatteita: ainakin neljä paitaa, kolmet kalsarit, urheiluvarusteet sekä urheilukenkäni.
Reppuun laitoin muun muassa kannettavan näyttöni, lepakkodetektorini ja ylimääräisen varavirtalähteeni. Annoin ne Watille, joka oli ilmaissut kiinnostusta niihin ja oli tulossa takaisin Kasetsartilta.
Kiinteistönvälittäjäni tuli katsomaan asuntoa yhdessä omistajan kanssa, ja tarjouduin vuokraamaan saman kopin ensi talvenakin. Ehdotukseni otettiin täysin vakavissaan.
Raahasimme tavarat alakertaan ja minulle tilattiin taksi lentokentälle. Se maksoi lopulta 700 bahtia, joka oli aika paljon. Olisi pitänyt ottaa kuva jantterin taksiluvasta ja lähettää taksin tilanneelle talonomistajalle.
Kentällä menin kaksine laukkuihini itsepalveluautomaatille, jossa työntekijä tulosti minulle kaksi lappusta laukkuihin kiinnitettäväksi. Sitten menin lähettämään laukkuja ruumaan niitä itsepalvelu-bag dropille, jossa oli työntekijä auttamassa. Laitoin repun hihnalle, ja se painoikin yksitoista kiloa eikä kahdeksaa, kuten olin luullut. Nollasin järjestelmän ja laitoin toisen laukun hihnalle. Viisitoista kiloa. Yhteensä kaksikymmentäkuusi kiloa, siinä oli kilo liikaa. Menin piiloon työntekijöiltä toiselle puolelle terminaalia, ja laitoin käsimatkatavaroihini muutaman kilon lisää painolastia. Kävi ilmi, että käsikäyttöinen mittarini raportoi painon neljäsataa grammaa todellista alhaisemmaksi. Palasin takaisin lähtöselvityspisteille, ja sain tavarat ruumaan vaikeuksitta.
Turvatarkastuksesta pääsin myös läpi ilman vaikeuksia, samoin kuin passintarkastuksesta.
Kone lähti samasta terminaalista kuin viime vuonna. Kävin viime vuoden tapaan hakemassa ilmaista vettä pullontäyttöpisteeltä. Sitten odottelin lennon lähtöä retkituolissani latauspisteen vieressä.
Teen kaiken voitavani, että ensi vuonna minun ei tarvitse käydä tätä enää läpi. Alan olla lopen kyllästynyt kahdessa maassa asumisen aiheuttamiin vaikeuksiin ja minulle on erittäin selvää, kummasta valtiosta pidän enemmän.
Man of the West will return.