Yritin nukkua koneessa siinä epäonnistuen. Yritin myös katsoa suosikkielokuvani Dyyni - osa 2 siinäkin epäonnistuen. Jostain syystä se puuttui kiintolevyltäni. Katsoin sen sijaan toisen suosikkielokuvani Ford v Ferrari.
Vieressäni istuvat keski-ikäiset miehet joivat olutta, vettä ja viiniä ja ramppasivat seurauksena vessassa jatkuvasti. Itse kävin kerran.
Kone laskeutui kuningaskuntaan noin kaksikymmentä minuuttia aikataulusta myöhässä. Minulla oli kummallinen tunne siitä, että mies joka astui tähän koneeseen ei ole sama, joka tuli sieltä ulos.
Päästyäni ulos kävelin terminaalirakennuksen sisällä eteenpäin, kunnes vastaan tuli pieni metroasema. Tämä oli erikoista. En muistanut koskaan ennen nähneeni junaa Suvarnabhumissa. Juna vei matkustajat toiseen terminaaliin, jossa poistuimme ja lähdin etsimään maahanmuuttoviranomaisia. Löysinkin paikan, mutta siellä olevat virkailijat viittoivat jatkamaan käytävällä matkaa, koska myöhemmällä toimipisteellä olisi vähemmän jonoa. Tein niin, ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni puhumaan maahanmuuttovirkailijalle täysin jonottamatta. Tiskillä oleva leidi nauroi E-viisumilleni, jonka olin tulostanut postikorttikoossa, jotta se mahtuisi passini sisään. Missään sanottu, että sen pitäisi olla A4-kokoinen! Minut päästettiin maahan muutamassa minuutissa ja oleskeluaikaa myönnettiin saman tien huhtikuulle asti. Etätyöntekijöille ja freelancereille tarkoitetulla DTV-viisumilla saa rampata Thaimaassa 180 päivää kerrallaan niin monta kertaa kuin viiden vuodan aikana ehtii. Se oli parhaita kesällä tekemiäni hankintoja.
Ilo nopeasta virkailijalla asioinnista oli kuitenkin siinä mielessä lyhytaikainen, että jouduin tämän jälkeen odottamaan vielä puolisen tuntia ruumalaukkuani. Nopea asiointi ei siis lopulta säästänyt yhtään aikaa. Pelkäsin kapsäkin mahdollisesti hajoavan matkalla, mutta se oli onneksi ehjä lukuunottamatta muutamia suojapussissa olevia suunnilleen tulitikun mentäviä reikiä. Reiät olivat mahdollisesti tätä matkaa vanhempia, mutta olin joka tapauksessa tyytyväinen suojakankaan olemassaolosta.
Etsin taksin ja ilmoitin kuskille haluamani päämärän. Kuski puheli thaiksi paljonkin, mutta en ymmärtänyt siitä puoliakaan. Puhuminen on edelleen minulle helpompaa kuin kuunteleminen. Hintaan lisättiin yhteensä 145 bahtia matkalaukkulisää. Tämä lisä oli määrätty kuitissa jonka taksia tilatessani lentoaseman automaatista sain, enkä muista sellaista olleen olemassa aiemmin. Yhteensä matkassa meni tunti ja se maksoi kaikki kulut mukaanlukien 570 bahtia. Kuvittelenko vain, vai onko taksilla matkustaminen vuosi vuodelta kalliimpaa? Ensi kerralla menen junalla, vaikka matkatavarana olisi koulutettu norsu.
Taloa ei tarvitse tällä kertaa kummemmin esitellä: asun samassa talossa ja jopa samassa asunnossa kuin edellisessä osassa. Edellinen vuokraemäntä vuokrasi sen mielellään minulle uudelleen ja kiinteistönvälittäjäni oli jo vienyt sinne jo aiemmin viikolla muinoin Thaimaahan jättämäni tavarat.
Kiinteistönvälittäjä oli jumissa ruuhkassa ja ilmestyi paikalle vähän omistajan jälkeen valmiin vuokrasopimuksen kanssa. Allekirjoitin sopimuksen ja menimme sitten syömään läheiseen kiinalaiseen katukeittiöön. Talon naamaskannerit toimivat kuten ennenkin, minua ei ollut missään vaiheessa poistettu talon tietojärjestelmässä. A mistake to be sure, but a welcome one. Talon huolintayhtiö oli vaihdettu toiseen. Ilmeisesti kesällä tapahtunut episodi, jossa rakennuksen vesitankkeihin oli päässyt silmämunia syöviä loisia oli ollut asukaskomitealle liikaa. Parasiittien poistaminen ihmisestä vaati lääkärin hoitoa ja tapahtuma oli päässyt valtakunnanuutisiin asti. Tankit oli saatu ennen pitkää puhdistettua, mutta asian hoitamisessa oli kulunut kuulemma varsin pitkään.
Palasin huoneeseeni ja järjestelin tavaroitani. Kävi ilmi, että olin jättänyt Thaimaahan ainakin 5 paitaa ja useita muitakin vaatekappaleita. Muistelin kyllä jotain tämänsuuntaista kotona pakatessani, mutta en ollut löytänyt mitään paikkaa, johon olisin kirjannut yksityiskohtaisen selvityksen aiheesta. Kiintoisana sivuhuomiona minulla oli yhteensä 6 paria Uniqlon Airism-alushousuja, jotka olin viime kerralla ostanut. Muita en enää edes käytä. Jostain syystä niistä kolme oli kokoa L ja kolme kokoa XL. Molemmat sopivat minulle, mutta selittämätön kokoero häiritsi minua suuresti. Pysyttelin hereillä mahdollisimman pitkään, noin kello 13 asti päivällä ennen kuin menin nukkumaan.
Heräsin noin kello 19. Järjestelin tavaroitani lisää ja päätin tilata illallista. Ensin aioin tilata ramenia, mutta lopulta hankin kallista (500 bahtia) uppopaistettua kanaa korealaisesta BHC-nimisestä ravintolasta, joka oli vähän kuin KFC mutta ei ei ihan. Olin siihen jo viime kerralla tutustunut. Tilauksen saapumisessa kesti tunti, mutta annos oli hyvä ja naurettavan iso. Taisi olla ruuhka-aika tai sitten ravintola oli vain valtavan suosittu. Todennäköisesti molemmat. Kävin myös Lotuksessa ostamassa mangomehua ja jäätelöä. Myöhemmin illalla pesin pyykkiä ja kirjoitin blogia.
Minulla on asunnossani melkein kaikki tarvittava. Tarvitsen ainostaan hieman lisää henkareita ja vessapaperia, jääkaappiin täytyy ostaa uudet puolentoista litran vesipullot ja lisäksi täytyy hankkia lakananvalkaisuainetta. Pitänee myös alkaa kirjata ylös, että mitä ruokaa on tullut tilattua mistäkin ravintoloista ja mikä on hyvää ja mikä ei. Sellaisen listan olemassaolo helpottaa vastaamista kysymykseen “mitä tänään syötäisiin”.