Menin nukkumaan puolenyön jälkeen ja heräsin seitsemältä. Torkuin hieman lisää ja heräsin uudestaan kymmeneltä. Valmistelin toimintasuunnitelmaa päivälle.
Päätin käydä ensimmäisenä talon toimistossa. Siellä täytin kaavakkeen, jonka vuokraemäntä oli määrännyt edellisenä päivänä viestillä täyttämään. Toimistossa oleva nuori mies puhui Thaimaan mittapuulla erinoimaista englantia, ja toimiston palvelualttius tuntui yleisellä tasolla parantuneen huolintafirman vaihtamisen myötä.
Menin takaisin asuntooni, otin muutaman tavaran mukaan ja lähdin sitten BTS-asemalle. Sitten muistin, että Central Westgatelle ei pääse BTS:llä ja kävelinkin MRT-asemalle. Huristelin ensin Tao Pooniin ja sieltä violetilla linjalla Talad Bang Yaihin, jossa Central Westgate minua odottelikin. Tao Poonissa eräs paikallinen teki kiintoisan etikettivirheen. Tao Poon on pääteasema, jossa juna asemalle saavuttuaan päästää matkustajat ensin ulos ja sulkee ovet. Sitten kuski kävelee junan toiseen päähän ja avaa ovet uudelleen. Vasta tällöin junaan on soveliasta astua sisään. Eräs nuori herra meni sisään kuitenkin jo ensimmäisellä ovenavauksella. Kuski ei kuitenkaan suuremmin häntä tästä nuhdellut.
Central Westgatessa menin ensiksi IKEAan. IKEA olisi ollut lähempänäkin, mutta edellisestä visiitistäni tähän paikkaan oli kulunut jonkin aikaa ja rakennus oli itsessäänkin nähtävyys. Central Westgate on Wikipedian mukaan maailman yhdeksänneksi suurin kauppakeskus ja sen sisään mahtuisi yksitoista Hansakorttelia, kuusitoista Koskikeskusta tai viisi ja puoli Mall of Scandinaviaa.
Ostin vetoketjullisen Frakta-kassin siltä varalta, että joudun joskus laittamaan pienemmän reppuni lentokoneen ruumaan. Lisäksi hankin vaatekaappiini lisää henkareita. Selvisin alle vitosella. Westgaten IKEA on erittäin sokkeloinen, ja kesti hyvän aikaa, että pääsin sieltä ulos.
Kävelin vähän aikaa ympäriinsä ja katselin kameratarvikkeita ja japanilaisia kauppoja. Löysin Uniqlon ja ostin vielä neljä paria kalsareita, jotta ei tarvitse pyykätä ihan joka päivä. Näin Miehen Lännestä kalsarivarasto on täydentynyt kymmeneen pariin. Lisää tuskin tarvitsee ostaa moneen vuoteen. Japanilaiset tosin kehtasivat riistää housuistaan yli kympin kappale. Riistäjät! Ryövärit! Merirosvot! Bassibasuukit!
Uniqlon vieressä oli näytteillä väliaikaisen näköisissä kojuissa erilaisia lemmikkieläimiä. Yksi niistä oli ehta huuhkaja. Ajatella, että minun piti matkustaa Thaimaahan asti, jotta näkisin huuhkajan. Huuhkajia ei edes elä Thaimaassa.
Ajattelin syödä pitkästä aikaa Swensenillä, mutta Swensen sattui olemaan täynnä aina, kun kävelin siitä ohi. Thaimaalaisen keskiluokan vapaapäivä näkyi selvästi asiakasmäärissä. Päätin siis poistua paikalta ja suuntasin kotia kohti. Havaitsin kuitenkin uloskäynnin lähellä toisen Swensenin, jossa söin erikoisen suklaa-annoksen. Siinä oli vähän jäätelöä, keksejä ja kermavaahtoa, mutta suurimmilta osin se koostui aineesta, joka näytti kookoshiutaleilta. Se ei kuitenkaan maistunut lainkaan kookokselta, vaan ennemminkin maustamattomalta jäätelöltä. Kokonaisuudessaan annos ei ollut minusta hintansa arvoinen, vaniljajäätelöä saa kaupasta halvemmalla.
Palasin kotiin CentralWorldin kautta. Siellä vaihdoin setelirahaa bahteiksi kurssilla 36,45 joka ei ollut erityisen hyvä, mutta ei huonokaan. Yritin tämän jälkeen sulloa rahat läheiseen seteliautomaattiin, mutta automaatti kieltäytyi kerrassaan toimimasta eikä suostunut palvelemaan minua. Ehkä olin unohtanut korttini tunnusluvun. Päätin yrittää myöhemmin uudelleen ennen kuin ihme räpellin nielaisisi kortin pysyvästi.
Menin ennen kotiinpaluuta vielä Lotukseen ja ostin sieltä kolme puolentoista litran vesipulloa sekä ison säästöpakkauksen Vanishin pyykinvalkaisuainetta. Saa nähdä, onko kellastuneille lakanoilleni mitään tehtävissä, mutta muistaakseni tällä aineella on ainakin jonkinlainen vaikutus. Hyvälaatuista vessapaperia en löytänyt.