Eilen kirjoitin ja käsittelin valokuvia suuren osan päivästä. Päivällä ostin luksusvessapaperia ja sulloin ison paperirahanivaskan pankkini seteliautomaattiin, joka oli alkanut jälleen toimimaan. Illalla lähetin viestin viime vuonna tapaamalleni puolalaiselle, josta käytettäköön nimeä Petteri. Päätimme mennä illalliselle, ja ahdoimme sisäämme ruokaa japanilaisessa all-you-can-eat -tyylisessä barbeque-ravintolassa, kunnes olimme räjähdyspisteessä. Salakuljetin ravintolasta ulos muutaman juustoquesadillan.
Tänään harrastin herättyäni hieman liikuntaa kattokuntosalillani. Sitten lähdin katsomaan vanhaa kielikouluani.
Törmäsin kielikoulun henkilökuntaan nopeammin kuin arvasinkaan: astuttuani omalla pysäkilläni BTS:ään havaitsin koulun vastaanottovirkailijan olevan samassa junassa. Hän oli tulossa asioilta maahanmuuttovirastosta ja alkoi puhella thaiksi kaikenlaista. Se tuntui sujuvan minultakin melko hyvin olosuhteet huomioiden. Koulussa oli nyt kuulemma verkkosivu-uudistuksen vuoksi niin paljon oppilaita, että se suorastaan natisi liitoksistaan. Uusia opettajia pitäisi saada jostain ja hintojakin ollaan nostamassa vuodenvaihteessa.
Saavuimme perille lounastauon aikoihin ja minut saatettiin välittömästi opettajainhuoneeseen. Siellä oli neljä vanhaa opettajaani. Viides ei kuulemma enää työskennellyt koulussa, mikä oli minusta surullista. Olisin halunnut nähdä hänetkin. Minulta kyseltiin paljon kaikenlaista ja sain selittää suunnitelmiani erityisesti opettaja Kynäselle.
Minua informoitiin, että uudesta opettajasta pitäisi ottaa valokuva ja laittaa se koulun verkkosivuille. Koska en juurikaan kuvaa ihmisiä en oikein tiennyt, mitä olin tekemässä. Otin kuitenkin kuvan, joka minusta onnistui kohtalaisesti ottaen huomioon, että valoa oli tilassa liian vähän. Erotin henkilön taustastaan digitaalisesti ja korvasin taustan neutraalimmalla. Prosessi onnistui riittävän hyvin. Opettaja vain kyseli, että voisiko ihosta photoshopata vaaleamman, se kun olisi enemmän paikallisen kauneusihanteen mukaista. Sanoin, etten osaa ja siihen oli tyytyminen.
Esittelin myös erästä ohjelmaa, jonka olin kesällä valmistanut. Se osasi kirjoittaa tekstiä pdf-pohjaan internet-kaavakkeen tietojen perusteella. Ensin näytin sitä Kynäselle, sitten toiselle opettajalle, sitten itse rehtori pelmahti jostain paikalle. Demo herätti kiinnostusta. Rehtori ei tosin kiinnostuksestaan huolimatta välttämättä tee mitään, Kynänen tuntuu olevan tässä talossa se voima, joka laittaa tarpeelliseksi katsomiaan asioita tapahtumaan.
Nämä muodollisuudet hoidettuani lähdin BTS:llä Asokin pysäkille, jossa vaihdoin MRT:hen. Sieltä jatkoin Mega Plaza Saphan Lek -nimiseen varsin vertikaaliseen ostoskeskukseen, jossa oli 6 pinta-alaltaan keskikokoista kerrosta. Ystäväni Ton liittyi siellä seuraani.
Ostoskeskus oli täynnä erilaista nörttikrääsää kuten keräilykortteja, pienoismalleja, patsaita, pehmoleluja ja muuta sellaista. Jopa SSV Normandy SR-2 -pienoismalli oli saatavilla Systems Alliancen väreissä. Lisäksi siellä oli suuri kameraosasto. Tarkoituksenani oli tehdä ennakoivaa tutkimusta siitä, minkä merkkinen kamera käteni sopisi ja millaisia kameroita ja ennen kaikkea linssejä oli saatavilla. Hypistelimme kameroita ja linssejä muutaman tunnin. Canon R6 sopi käteeni hyvin. Sony α7R III oli liian pieni. Canon RF100-500mm F4.5-7.1 L IS USM oli tuollaisella polttovälillä varustetuksi teleobjektiiviksi suhteellisen pieni ja kevyt. Menimme tämän jälkeen Rama IX:lle Fortune Town IT Malliin ja hypistelimme Canon RF24-70mm F2.8 L IS USM- sekä RF28-70mm F2.8 IS STM -objektiiveja. Sonyyn sopivaa Sigma-teleobjektiivia ei ollut saatavilla, vaikka tyhjä paketti olikin erään kaupan hyllyssä. Söimme tässä ostoskeskuksessa myös illallista.
Tänään on kaikkiaan opittu varsin paljon kameroista.