Lähdin aamulla takaisin pääkaupunkiin junalla, joka lähti Chiang Maista kello 8:50.
Matka eteni aluksi hitaasti vuoriston ja eilen näkemäni rautatietunnelin läpi. Jossakin vaiheessa se pysähtyi keskelle metsää ja pakitti sitten hieman. Vauhti nopeutui noin sataankahteenkymmeneen kilometriin tunnissa, kun vuoristosta päästiin tasangoille. Samalla juna alkoi kuitenkin keinua sivusuunnassa kuin ilmakuopista kärsivä lentokone.
Käytin aikaa muun muassa elokuviin ja kirjoittamiseen. Pohdin myös päättyvää matkaani ja käyttämiäni varusteita.
Oikeastaan ainoat tavarat, joista olisi saattanut olla hyötyä olivat repun toiseen olkaimeen kiinnitettävä pussukka (yhdessä olkaimessa oli jo vesipullo) kuten CTUG Shoulder Strap Zipper Pocket ja jonkin sortin kypärämyssy, kommandopipo tai tuubihuivi, jolla estetään niskan palaminen auringossa.
Vaatteita sen sijaan oli tarpeettoman paljon. Mukana oli myös kuoritakki, jota en käyttänyt kertaakaan ja joka oli todennäköisesti tarpeettoman raskastekoinen tähän käyttöön. Hätävaraksi se oli tarkoitettukin, mutta asian olisi ajanut paremmin esim. vähän päälle sadan gramman painoinen Norrøna Falketind aero60 -tuulitakki. Musta. Sateelta kannattaa näissä puuhissa suojautua minusta ennemmin sateenvarjolla kuin sadevaatteilla.
Kaiken kaikkiaan nämä puutteet olivat kuitenkin erittäin pieniä. Varustevalintani olivat onnistuneet oikeastaan lähes täydellisesti.
Skotti oli ollut oikeassa sanoessaan, että matkaan kannattaa varata kymmenen päivää. Etenkin alkuvaiheessa minulla tuntui olevan jatkuva kiire. Olisi ollut hauskempaa ajaa lyhyemmissä pätkissä, ehkä viipyä 2 päivää joka kaupungissa ja käydä niistä käsin ekskursioilla lähimaastossa.
Ehkäpä tulevaisuudessa hankin oman moottoripyörän. Honda Forza 350 oli matkaskootteri, jonka olin nähnyt pariin kertaan matkani aikana. En ole kuitenkaan varma siitäkään. Minun pitänee moottoripyöräillä tulevaisuudessa lisää ja yrittää vuokrata erilaisia pyöriä, myös sellainen, jossa on manuaalivaihteisto. Musta kypärä tummennetulla visiirillä olisi myös hieno. Sitten voinkin hommata nahkaliivin ja liittyä Helvetin Enkeleihin.
Halpaa matkustaminen oli. Hotellien keskihinta oli siinä 550 bahtin tienoilla, eli vähän halvempi kuin pääkaupungissa sijaitseva asuntoni. Moottoripyörän vuokra oli 300 bahtia päivässä. Ruokaan meni ehkä 200 bahtia ja bensaan 150 bahtia. Siinä kaikki. Thaimaassa on mahdollista matkustaa moottoripyöräillä niin kauan kuin haluaa hintaan 1000€/kk. Hinnasta saa höylättyä pois 245€/kk ostamalla oman pyörän.
Juna saapui Krung Thep Aphiwatin rautatieasemalle kello 19:55 eli tunnin aikataulusta myöhässä. Jätin tavarat asunnolleni ja kävin Central Ladpraossa ostamassa purkin Half Bakedia sekä Pepperidge Farmin suklaakeksejä, ihan vain koska voin.