Avatessani aamulla ikkunan paperikaihtimen kävi ilmi, että lumisade oli muuttunut lumimyrskyksi. Lunta oli jo monen sentin kerros ja lisää tuli. Näkyvyys oli heikko.
Kävin aamu-uinnilla oman hotellirakennukseni pienessä kuumavesialtaassa. Sitten pakkasin laukkuni ja kävelin linja-autoasemalle. Ostin lipun tiskiltä Takayamaan 1600 jenillä ja bussi tulikin juuri parahiksi paikalle. Kello oli noin 9:30.
Köröttelimme sitten vuoristotietä eteenpäin lumituiskussa, joka muuttui vesisateeksi sitä mukaa kun laskeuduimme lähemmäs merenpintaa. Saavuimme melko pian Takayaman rautatieasemalle. Takayama on ainakin 650 metriä Hirayua alempana.
Menin ensiksi hotelliini ja istahdin alas yhteen aulan nojatuoleista. Sisäänkäynti oli ainakin hieno, siellä oli japanilaisen puutarhan elementtejä ja karppilammikko. Sisäänkirjautumisaika oli kello 15. Kirjoittelin jonkin aikaa edellisen päivän tapahtumista ja sadattelin mielessäni näitä naurettavia sisäänkirjautumisaikoja. Muistaakseni joskus vanhoina hyvinä aikoina hotellista piti poistua kahdeltatoista ja sisään pääsi yhdeltä, mutta ainakin täällä Japanissa tämä aika on venytetty johonkin viiteen tuntiin. Varmaan tavoitteena on, että yksi siivousryhmä pystyy siivoamaan kaikki huoneet peräjälkeen tai jotain, joka tulee epäilemättä hotellille halvaksi.
Joka tapauksessa minulla oli nyt vaihtoehtona joko istua täällä tai mennä ulos sateeseen tekemään… jotain. Yhtään kauppakeskusta täällä ei tainnut olla. Saatuani kirjoitushommat valmiiksi jätin kapsäkkini vastaanottoon ja lähdin tutkimaan kaupunkia.
Ensin menin rautatieasemalle ja ostin junalipun parin päivän päähän. Se olikin monimutkainen prosessi. Automaatista olisi saanut halvan lipun, mutta googlauksen perusteella tämä taisi olla niitä junia, johon piti ostaa kaksi lippua: yhdellä kustannetaan perusmaksu ja toisella istumapaikka. Internetistä niitä ei voinut ostaa, koska se olisi ollut liian nykyaikaista. Tokion ja lähialueiden JR East myy lippuja netissä, mutta JR Central jonka alueella nyt olin ilmeisesti ei. Menin sitten asioimaan lipunmyyntitoimistoon, jotta saisin asiaan selvyyden. Palvelu oli englanninkielistä. Ostin lipun ja istumapaikan 5230 jenillä, joka tarkoitti päivän kurssilla 32,83€. Melko kallista, mutta toisaalta olen kulkenut tähän asti halvimmilla mahdollisilla junilla ja busseilla ja etenkin Shinkansenia olen vältellyt. Istumapaikkakin on hyvä olla varattuna, ettei joudu seisomaan kahta tuntia.
Kävelin sitten vaihtuvaintensiteettisessä sateessa ympäri kaupunkia. Täällä oli pieni joki, jossa ui sorsia ja suuria kaloja. Dokumentoin sorsat ja kalan. Päätin kokeilla jälleen sarjakuvausta. Olin jossain vaiheessa ottanut käyttöön kameran elektronisen sulkimen, joka on nopeampi ja hiljaisempi kuin mekaaninen eikä kulu käytössä. Noh, kamera tykitti sitten muistikorttia täyteen 20 RAW-kuvan sekuntivauhdilla joka oli ehkä vähän liikaa. Tämä oli toki sinänsä varsin vakuuttavaa, että jostain syystä iPhonelta kestää useita sekunteja tallentaa yksikin RAW-kuva. Vaihdoin kuitenkin toistaiseksi takaisin yksittäiskuviin.
Takayamassa näytti olevan jonkinlainen vanhakaupunki, jossa oli paljon matalia japanilaistyyppisiä taloja. Dokumentoin ne kamerallani. Sitten kävin Showa-ajan (ko. heppu oli keisari 1926-1989) museossa, jossa oli paljon rojua tuolta aikakaudelta. Kiinnostavin oli vanha kuvaputkitelevisio, joka esitti japaniksi dubattuja Tom & Jerryn jaksoja. Hahmot eivät kuitenkaan juurikaan puhu, joten dubbaus tuli ilmi vain harvoin.
Sade jatkui kuten ennenkin, ja palasin hotelliini 7-Elevenin kautta. Tässä säässä ei tee mieli tehdä oikein mitään ulkona, eikä tässä kylässä tunnu olevan kovin paljon mielenkiintoista sisätekemistä. Turistien täyttämät museot eivät ole minusta hirveän kiinnostavia.
Hotellilla yritin kirjata itseni sisään automaatilla, joka ei toiminut. Minut ohjattiin tiskille, jossa sain tietää muun muassa että täällä oli yksityisiä kylpylähuoneita joita sai käyttää aikaa varaamatta ja lisäksi julkinen kylpyhuone 13. kerroksessa. Lisäksi ravintolasta sai kuulemma ilmaisia ramen-annoksia 21:30 - 22:30. Aamupala maksoi 2300 jeniä, en osanut. Onsen-vero piti maksaa kuten edellisessäkin paikassa, se oli 150 jeniä/yö.
Huone oli 12. kerroksessa ja vielä japanilaisempi kuin edellisessä paikassa, koska siinä ei ollut varsinaista sänkyä. Ikkunasta avautui hieno näkymä, sääli vain että lasiin upotettu ristikko teki sen ihailusta hieman vaikeaa. Yritin avata ikkunan, mutta en keksinyt miten.
Päätin mennä katsomaan kylpytilaa hotellin korkeimpaan eli 13. kerrokseen. Japanilaiset eivät taida olla taikauskoisia, koska 13. kerros oli selvästi merkitty hissin ohjauspaneeliin. Kamerat oli ankarasti kielletty, mikä ei ollut tietenkään ihme.
Yksi yksityiskylpyhuone oli vapaa ja päätin mennä sinne. Menin ensin takaisin huoneeseeni ja vaihdoin huoneesta löytyneisiin japanilaisiin oloasusteisiin. Tämä oli kunnollista. Otin myös pyyhkeen mukaan.
Palasin 13. kerrokseen ja menin vapaana olevaan kylpyhuoneeseen. Allas oli ulkona ja sieltä oli näkymä kaupunkiin. Valokuvaus oli sielläkin kielletty, jostain syystä. Asia on kuitenkin niin, että yksityisessä kylpyhuoneessani kuvaan vaikka eroottisen kokoillan elokuvan jos minua huvittaa.
Palasin huoneeseeni suhteellisen tyytyväisenä. Tässä kylässä ei vaikuta olevan paljoa tekemistä ainakaan sateella ja julkinen liikennekin vaikuttaa heikolta, mutta ainakin hotelli on hieno.
Tutkin huoneessani ottamiani sorsankuvia. Autofokus ei ollut toiminut oikein, koska vaikka se olikin asetettu aivan oikein päälle, oli se asetettu tarkentamaan ajoneuvoihin eikä eläimiin. Näin tarkin osa sorsasta oli sen rintahöyhenet eikä silmän ympärillä oleva alue. Tämä asetusruletti on aivan järjetön, enkä edes tunne vielä läheskään kaikkia kameran asetuksia.
Illan tullen menin vielä uudestaan onseniin, tällä kertaa julkiselle puolelle. Sielläkin sai olla aika rauhassa. Ulkoallas oli muurattu luonnonkivistä ja sen reunalla kasvoi bonsaiksi kasvatettu mänty. Altailta oli hyvä näkymä kaupungin ylle.
Katsoin hieman lisää animea ennen kuin menin hotellin ravintolaan. Sieltä sai ilmaisia rameneita iltapalaksi. Paikalla olikin paljon japanilaisia nuudelinetsijöitä. Sain piippauslaitteen, joka kertoi koska annos oli valmis ja se alkoikin piipata lähes välittömästi.
Ramenit olivat keskinkertaisia, mutta hinta-laatusuhdetta ei voinut moittia. Menin sitten käymään läheisessä 7-Elevenissä, josta ostin vähän pullaa ja muutaman onigirin. Palasin takaisin huoneeseeni katsomaan animea.