Kun olin saanut päivän kirjoittamis/kuvankäsittelysession päätökseen oli jo pimeää. Päätin lähteä Kasetsartin yliopistolle katsomaan, jos siellä olisi vaikka joku kiva käärme. Otin mukaan uuden käärmekeppini, jonka olin tilannut jo Mae Hong Sonissa ollessani Lazadasta ja noutanut edellisenä päivänä rakennukseni postitoimistosta.
Haahuilin pimeällä kampuksella hyvän aikaa ja näin paljon pieniä gekkoliskoja juoksentelemassa ympäriinsä sekä pari tavallista sammakkoa. Kuvia en niistä juurikaan saanut, enkä oikeastaan edes yrittänyt. Kohtasin myös puun, jossa riippui runsaasti hedelmälepakoita. Nahkasateenvarjot lepattivat kuitenkin tiehensä, ennen kuin sain niistä kunnollista kuvaa. Pimeässä valokuvaaminen on yllättävän haastavaa, kun automaattitarkennus ei löydä eläintä sitten millään ja pitää vaihtaa manuaaliin. Tarkentamisessa menee niin pitkään, että elukat ehtivät usein karkuun.
Kävelin lopulta patenttipaikkaani käärmeitä etsimään, ja kuinka ollakaan, siellä oli pieni myrkyvihreä suurisilmäkuoppakyy. Pyydystin sen kepilläni kuten minua oli opetettu ja asetin sen pensasaidan päälle. Dokumentoin matelijan.
Jatkaessani eteenpäin löysin toisen samanlaisen, mutta hieman suuremman käärmeen. Se yritti kovasti juosta pakoon, mutta ei ollut kovin nopea ja sen tavoittaminen oli siksi helppoa. Nostin käärmeen puskan juuresta nurmikolle ja annoin sen vilistää vähän aikaa ympäriinsä. Annoin sille aina välillä vauhtia kosketellen sen häntää hellästi kepilläni, mutta pian se oli selvästi menettänyt menohalunsa. Kävi ilmi, että käärme väsyy nopeasti. Nostin tämänkin käärmeen pensasaidan päälle ja dokumentoin sen. Matelijoissa vaikuttaisi olevan se hyvä puoli, että ne osaavat olla täysin paikallaan. Linnut ja erityisesti nisäkkäät liikkuvat jatkuvasti, joka tekee niiden kuvaamisesta vaikeaa.
Ostin 7-Elevenistä onigirin ja vähän iltapalaa ennen kotiinpaluuta. Olen maistanut täällä onigirejä aiemminkin, mutta jostain syystä niistä ei tullut osaa ruokavaliotani ennen japaninmatkaa.
Olen tehnyt joitakin huomioita valokuvaamisesta, josta olen tehnyt tähän listan.
- Mikään ei ole niin yksinkertaista kuin kameran käyttäminen: on vain kolme arvoa, joita pitää osata säätää. Olen tehnyt elämässäni koko joukon vaikeampia asioita, esimerkiksi käynyt differentiaali- ja integraalilaskennan kursseja teknillisessä yliopistossa. Kameran käyttäminen on siihen verrattuna lastenleikkiä.
- Ensimmäinen arvo on suljinaika. Mitä pidempi suljinaika, sitä enemmän valoa pääsee kameraan. Liian pitkä suljinaika saa liikkuvat kohteet näyttämään sumeilta.
- Toinen on aukon koko. Mitä pienempi f-arvo, sitä suurempi aukko. Suuresta aukosta pääsee kennolle enemmän valoa. Aukon suurentaminen pienentää kuitenkin syväterävyysaluetta, joka tekee kuvatun kohteen taustasta sumean. Henkilö- ja elukkakuvauksessa tämä on toivottavaa, koska se erottaa kohteen taustastaan taiteellisesti (tunnetaan nimellä boke). Maisemakuvauksessa taas on käytettävä pientä aukkoa tämän välttämiseksi. Puhelinten suurimpia heikkouksia valokuvauksessa on se, ettei aukon kokoa voi muuttaa.
- Kolmas on ISO, kennon valoherkkyys. Mitä herkemmäksi kennon säätää, sitä enemmän valoa pääsee kameraan, mutta sitä enemmän kuvaan tulee kohinaa. Jälkikäsittely voi korjata ongelmaa jonkin verran.
- Käyttämissäni zoom-objektiiveissa voi säätää sekä polttoväliä (zoomia) että tarkennusta.
- iPhonen kameran polttoväli vastaa 1x-asetuksella arvoa 24mm. 2x-asetuksella se on 48mm jne. Kamerani laajakulmaobjektiivin polttoväli on valittavissa välillä 14mm-35mm joka vastaisi suunnilleen puhelimen 0.6x-1.5x-zoomia. Savupiipun polttoväli puolestaan on valittavissa väliltä 100mm-500mm joka vastaisi suunnilleen 4x-21x-zoomia.
- Hankin zoom-linssin voidakseni muuttaa vapaasti suurennuksen tasoa kuten olin puhelimellani tehnyt, mutta tajusin myöhemmin, että itse asiassa en ole tehnyt niin puhelimeni kanssa. Olen oppinut tiedostamattani käyttämään iPhonessa aina niitä kolmea polttoväliä, joiden tiesin olevan tarkimmat. Tämä tarkoittaa siis sitä, että olen melkein aina ottanut kuvani joko 0.5x, 1x tai 5x -asetuksilla. Sellaiset kamerat iPhonessa on, ja mikä tahansa zoom-taso näiden välimaastossa tarkoittaa, että puhelin joutuu tuottamaan kuvan suurilta osin ohjelmistollisesti. En tästä syystä ole ottanut esimerkiksi 4x-kuvia tai 0.75x-kuvia. Lisäksi olen suosinut iPhonen pääkameraa, koska sen kennon resoluutio on 48 megapikseliä. Kahden muun kameran resoluutio on 24 megapikseliä. Tämä ei eroa juurikaan prime-linssien käyttämisestä.
- Nykyisessä kamerassani resoluutio on aina vakio zoomista riippumatta, kuten lienee ilmeistä. Zoom-linssin käyttö on kuitenkin vaatinut vähän sulattelua ja vanhoista tavoista pois oppimista.
- Jos luulit iPhonen lisävarusteiden olevan kalliita, niin tervetuloa kameroiden maailmaan. Esimerkiksi salamaa ei tule kameran mukana. Vaikkapa Canon Speedlite EL-10-salaman hinta Verkkokaupassa on rapsakat 1410€. Polarisaatiosuotimet, CFexpress-muistikortit, kolmijalat jne. ovat kaikki aivan sikahintaisia. Onneksi jotain tilpehöörejä saa Kiinasta halvalla. Noh, tiesin aina tämän olevan loputon rahareikä.
- Kameran elektroninen etsin näyttää mitä sattuu eikä sen valotussimulaatio ole kovin hyvä.
- Useimmiten kuvat kannattaa alivalottaa, ei ylivalottaa. Kunhan mikään kohta kuvasta ei ole kameran etsimen läpi täysin musta tai täysin valkoinen, pystyy Capture Onella kuvaa editoimaan valotuksen kuntoon. Itse asiassa valkoiset paikat vaikuttavat olevan vaikeampi kuin mustat, mustaa voi korjata yllättävän helposti.
- Edellä mainitun saavuttamiseksi kytkin päälle asetuksen, joka laskee valotusasetukset kuvan kirkkaimman pisteen mukaan koko kennon keskiarvon sijaan. Saa nähdä, miten se lähtee toimimaan.
- Tietokone alkaa olla kuvankäsittelyssä äärirajoilla. Capture One syö koneen 16 GB:n keskusmuistista parhaimmillaan 14 gigatavua, joka tekee siitä ylivoimaisesti muisti-intensiivisimmän ohjelman, jota olen koskaan käyttänyt. Lisäksi kuvat vievät hirvittävästi tilaa.
- Prosessi kuvien muokkaamiseksi on nykyään valtavan monimutkainen ja aikaavievä. Puhelimella prosessi oli 1. ota kuva 2. odota sen synkronoituvan koneelle ja 3. editoi. Sen jälkeen kuva on katseltavissa kaikilta laitteilta. Kameralla prosessi on 1. ota kuva 2. muistikortti koneeseen 3. tuo Capture Oneen 4. editoi 5. vie JPGksi 6. tuo JPG Apple Photosiin 7. säädä sijaintitiedot kuntoon, olettaen että muistat, missä kuva on otettu. Etsin usein kuvia kartalta ja tuhansien kuvien GPS-koordinaattien manuaalinen vekslaaminen on hyvin perseestä. Jos kuvaa haluaa muokata lisää, pitää taas mennä Capture Oneen.
- Hyvänä puolena voin nyt pitää RAW-kuvakirjastoni jossain muualla kuin Applen maksullisessa pilvessä.
- Kameran akku on ylittänyt odotukseni eikä ole missään vaiheessa loppunut kesken.
- Vain aniharva valokuvaaja vaikuttaa koskaan poistuvan kotoaan tai autostaan, ainakin päätellen kameroiden ja lisävarusteiden painosta. Ylivoimaisesti suurin osa kolmijaloista, teleobjektiiveista, kamerarepuista jne. on erittäin raskaita ja ajatus niiden ottamisesta mukaan millekään vakavasti otettavalle luontotepastelulle on täysin naurettava. On myös epäselvää, miten useimpien ihmisten käyttämien varusteiden kanssa pitäisi saada mitään nopeasti liikkuvaa kuvattua. Tämän takia minusta tulee hyvä luontokuvaaja ja niistä toisista ei. Olen valmis kävelemään varusteineni vaikka keskelle Sankalakiri-vuoristoa siinä, missä muut joutuvat tyytymään opastettuihin safareihin, jolla kuvaavat elukoita jeepin ikkunoista.
- Savupiippua käyttäessä käytän hyvin usein 500 millin polttoväliä, joka on hiukan liian vähän vaikka voinkin tarkentaa kuvaa digitaalisesti jälkikäteen. 600mm linssi, jopa prime-linssi saattaisi olla tarkoitukseeni sopiva. Suurin osa niistä on tosin liian raskaita vakavasti otettavaan luontokuvaukseen.
- iPhonen kennon kuvasuhde on 4:3. Kameran kennon kuvasuhde on 3:2. iPhonen kuvat ovat siis rajaamattomina hieman neliömäisempiä kuin kameran.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.