Kävin tänään Rama IX:n puistossa, jota varten käytin keltaista monorail-linjaa. En ole käyttänyt sitä ennen, mutta totesin sen olevan yhtä pomppuinen kuin vaaleanpunainen linja. Vaihtoaika lähes on hyvin pitkä ja junia kulki vain kymmenen minuutin välein. Onneksi kaupunkiin ei olla rakentamassa enempää yksiraiteisia, tavallinen kiskojen päällä kulkeva juna on paljon mukavampi matkustusmuoto.
Puisto ei ollut suoranaisesti aseman vieressä. Sinne oli järjestetty kukkaisfestivaalia varten mopotaksikuljetus. Mopoja tuli ja meni tasaisena virtana läheltä asemaa. Tavallisella taksilla matkassa olisi mennyt monta kertaa pidempään, mutta nämä mopoilijat osaavat ajella hienosti autojen lomassa.
Tapahtumaan piti ostaa 20 bahtilla pääsylippu. Puisto oli hervottoman kokoinen. Kukkasia siellä ei juuri näkynyt, koska aina kun Thaimaassa on meneillään jokin festivaali, kaikki tulevat paikalle ja siinä väentungoksessa ei useinkaan näe juuri mitään. Tänäänkin paikalla näytti olevan väentunnoksesta päätellen joka ainoa pääkaupungin metropolialueen 18 miljoonasta kansalaisesta. Lähes joka ainoa nurmikko oli siis thaimaalaisten miehittämä.
Alueella oli paljon järviä, joilla paikalliset ajelivat polkuveneillä. Yhtään länsimaalaista en nähnyt koko iltana.
Illan pimentyessä aloitti kaupunki vallan komean ilotulituksen. Sen päätyttyä poistuin paikalta kävellen. Oikein muita keinoja ei ollut saatavilla, koska muutkin tapahtuman osanottajat poistuivat samaan aikaan vallaten bussit, taksit ja muut kulkuvälineet. Kävelin toiseksi lähimmälle keltaisen linjan asemalle, eli sille joka edelsi kotiinpäin mentäessä varsinaista puiston asemaa. Tämä olikin järkevää, sillä varsinaisella asemalla porukkaa tuli kyytiin niin paljon, etten tiedä olisinko mahtunut junaan ollenkaan. Nyt minulla oli kuitenkin jopa istumapaikka, jossa istuskelin 40 minuuttia matkalla kotiin.
