Eilen kävin kiinteistönvälittäjäni ja asuntoni omistajapariskunnan kanssa uudenvuodenillallisella. Ravintola oli eteläthaimaalainen ja sijaitsi varsin lähellä asuntoani. Illallinen sujui tavalliseen tapaan ja pöytään tilattiin suunnilleen yksi kappale kaikkea, mitä ruokalistalla oli. Paistettu riisi oli erinomaista, samoin kuin kananmuna-lehtisörsseli jota en ollut ennen edes maistanut. Lisäksi tarjoiltiin esimerkiksi höyrytetty kala joka ei maistunut juuri miltään, mutta se oli mahdollista uittaa eräässä hyvin happamassa keitossa, joka teki siitä varsin hyvää. Opin, että hyvää uutta vuotta on thaiksi สวัสดีปีใหม่, /sawatdii pii mai/. Kiinteistönvälittäjä jakeli monenlaisia lahjoja kuten makeita mangoja vanhempiensa mangotilalta ja antoi minulle myös ruotsalaisen keksipaketin, jonka oli saanut IKEAsta. Ottakaapa siitä mallia asiakassuhteen hoitamiseen.
Illalla etsin internetistä moottoripyörävuokraamoita eri puolilta Thaimaata. Sain sellaisen kuvan, että tavallinen Honda Click maksaa melkein aina noin 300 bahtia/päivä. Haluaisin kuitenkin koeajaa Forza 350:n tai ADV 350:n, mutta niiden vuokra on 1000 bahtia/päivä tai vielä enemmän, eräs pulju veloitti jopa 1350 bahtia päivältä. Ryöstäjät! Ruojat! Merirosvot! Bassibasuukit!
Sitten tähän päivään. Heräsin kello 16 ja käsittelin hiukan kuvia. Japaninmatkakuvat on vihdoin käsitelty ja blogikirjoitukset julkaistu, eikä siihen mennyt kuukauttakaan!
Iltarusko oli tänään varsin komea. Otin siitä panoraamakuvan käyttäen apuna Kiinasta tilaamaani hilikuitukolmijalkaa, joka maksoi kolmanneksen vähemmän kuin Euroopassa ostettuna. Tilasin jo etukäteen iltapalaksi kaksi japanilaista juustopizzaa Pizza Hutista.
Suunnitelmanani oli mennä katsomaan päivän juhlallisuuksia kuningas Taksinin sillalle. Siellä ei suoranaisesti järjestetty mitään ohjelmaa, josta syystä arvelin siellä olevan vähän ihmisiä. Pakkasin tavarani ja ennen kaikkea kamerani reppuun ja suuntasin BTS:lle kello 22. Juna oli yllättävän vajaamiehitetty.
Panin Siamin asemalla merkille, että Silomin linjan juniin oli lisätty mainosteippaukset. Muistelen niiden olleen aiemmin mainoksettomia.
Saphan Taksinin asema oli täynnä ihmisiä ja silta samoin. Sillalle nousi aseman vierestä kahdet kierreportaat, mutta ihmisiä oli niin valtavasti, ettei portailla ollut ihmismassa päässyt juurikaan liikkumaan eteenpäin.
Etsin jonkinlaista näköalapaikkaa jostain vähän aikaa, mutta jouduin pian myöntämään tappioni. Väkijoukossa liikkuminen oli yksinkertaisesti mahdotonta. Tässä kaupungissa ei ole yhtään julkista paikkaa, josta uudenvuoden juhlallisuuksia voisi tarkastella ilman ihmisjoukkoa. Ainoa tapa tehdä se on ostaa kumivene ja ajella sen kanssa Chao Phrayalla. Ehkä vielä joku päivä toteutan senkin suunnitelman. Toinen tapa on kattobaari Chao Phrayan rannalta, mutta ne ovat kalliita ja myydään loppuun kuukausia etukäteen.
Päätin aktivoida varasuunnitelmani. Tein kuten serkkuni oli ehdottanut ja päätin tarkastella juhlintaa oman taloni katolta. Nousin BTS:ään ja matkustin takaisin kotiin. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Juna pysähtyi Mo Chitille, jouduin odottamaan toista päästäkseni kotiin asti. Olin kotona 15 minuuttia ennen vuodenvaihdetta. Nousin katolle ja katselin maisemia.
Siellä oli vähemmän yllättäen enemmän ihmisiä, kuin olin koskaan katolla nähnyt. Tilaa oli silti ihan riittävästi. Laitoin kolmijalkani kuntoon ja kameran kuvaamaan.
Tasan puoliltaöin alkoi rakettien pauke joka puolelta kaupunkia ja minne ikinä katsoikin, kaikkialla välkkyi. Ei hullumpaa. On kummallinen tunne katsoa raketteja, jotka räjähtelevät alapuolellasi.
Havaitsin tosin sellaisen ilmiön, että kamerani ei kuvannut aluksi mitään. Luulin kuvauksen olleen päällä, mutta niin ei ollutkaan. Onneksi sentään sain puhelimellani jonkin sortin videon aikaiseksi.