Eilen kävin puistossa etsimässä oravia. Ei näkynyt, muutamia puupäästäisiä ja lintuja vain.
Tänään päätin suunnata parturiin. Hiukset valuvat nimittäin ikävästi silmille ajaessa mottoripyörää tai harjoittaessa liikuntaa. Liikunnasta puheenollen olen alkanut käyttää harjoitteluun juoksumattoa, jonka nostan 15 asteen kulmaan. Se nostaa pulssia sopivasti, toimii kevyenä vuorikiipeilysimulaattorina ja alustan tasainen liike tarkoittaa, ettei tule vahingossa löysäiltyä sarjaa katsoessa.
Menin taloni takana olevalle kujalle ja kuljin sitä pitkin pienille markkinoille, joilla vallitsi perinteinen kaaoottinen meininki. Autoja ja moottoripyöriä ajeli sinne tänne runsaslukuisten jalankulkijoiden seassa.
Saavuin parturin eteen. Ovessa luki hinnan olevan 200 bahtia. 6€? Melko kallista. Joskus olen maksanut parturista vain 80 bahtia. Tällä oli kuitenkin hyvät arvostelut Googlessa, ja päätin katsoa, tarkoittiko se mitään. Istuuduin liikkeen ulkopuolella olevalle penkille odottamaan. Sisälle ei päässyt, koska siellä oli jo kolme thaimaalaista jonottamassa.
Erityisen nopea parturi ei ollut, odottamisessa meni yhteensä puolitoista tuntia. Kun vuoroni tuli, kävi kuitenkin ilmi että kaveri sekä osasi hommansa että uskoi puhetta. Höyhenenkevyin kosketuksin hän lyhensi hiusteni mittaa päältä ja sivuilta leikkaamatta niitä kuitenkaan liikaa. Suomalaiset parturit sopivat työtapojensa puolesta keskimäärin paremmin ananasplantaaseille kuin ihmisten hiuksia leikkaamaan.
Menin parturin jälkeen läheiseen 7-Eleveniin ja ostin sieltä vähän evästä. Panin merkille pelkkää keitettyä jasmiiniriisiä sisältävät kulhot, joita myytiin 15 bahtilla. Havainnosta on hyötyä ensi kerralla tilatessa intialaista ruokaa: sen kanssa ei nimittäin ikinä toimiteta riisiä, vaan riisin joutuu ostamaan 100 bahtilla erikseen. Se ryöstö loppuu kuitenkin tähän.
Kotona tarkastelin kampaustani. Ehkä hiuksia olisi voinut leikata vieläkin enemmän. 10 senttiä pitkä karvoitus pään päällä tuntuu olevan tarpeettoman paljon, ehkä 7 tai 8 olisi ensin alkuun kokeilemisen arvoinen. Leikkausjälki oli kuitenkin ihmeen tasainen. Aivan, kuin olisin katsellut peilistä marmorikuulaa, jonka pinta sattuu olemaan hiusten värinen.
Noh, voin mennä ensi kuussa uudestaan ja sanoa että leikataan vähän lisää. Otan kuitenkin tietokoneen mukaan, että on jonottaessa jotain tekemistä.
Sandaalien pohjat alkavat olla viimein puhkikävellyt ja useita pohjanpaloja on jo irronnut. Täytyy keksiä siihenkin joku ratkaisu.