Heräsin varsin aikaisin ja tein perinteisiä aamutoimiani. Kävin kuntosalilla ja katsoin Attack on Titania. Olin ottanut timelapse-videota parvekkeelta 30 tuntia ja päätin katsoa, millainen siitä tuli. Kamera ei ollut tallentanut mitään, kuten ei edelliselläkään kerralla samaa yrittäessäni. Outoa.
Kellon tullessa kymmenen päätin tehdä ostoksen mainoksen perusteella toista kertaa elämässäni. Suuntasin messu- ja kongressikeskus BITEC:iin Bang Nan aseman vieressä. Siellä oli avaruusnäyttely, josta olin nähnyt mainoksen BTS:ssä ja jonne pääsi 550 bahtilla.
Sisäänpääsymaksu oli minusta varsin kallis, mutta pidin siitä huolimatta näyttelyä hintansa arvoisena. Se oli erittäin laaja ja siellä oli runsaasti autenttista tavaraa. Täysikokoiset Apollo- ja Gemini-kapselit (olivat muuten melko ahtaita). Täysikokoinen kuuauto. Täysikokoinen Spirit/Opportunity-luokan Mars-mönkijä (ei mikään pikkuauto, ja uudet ovat vielä isompia). Apinakapseli. Avaruuspukuja. Satelliitteja. Avaruussukkulan ohjaamo, jonne pääsi sisään. MIR-avaruusaseman ohjaamo, jonne pääsi myös sisään. Legendaarisen Apollo 13:n komentaja James “Jim” Lovellin avaruuspuku oli näkemisen arvoinen. Ukko on edelleen hengissä, ikää hänellä on 96 vuotta.
Näyttelyssä esillä ollut teknologia oli täysin muinaisaikaista, joka laittoi ajattelemaan. Jos etenkin Suomessa kritisoi jotain yhteiskunnan epäkohtaa kuten virastojen tai terveydenhuollon naurettavan pitkiä odotusaikoja, saa usein kuulla viraston johtajalta miten asia nyt vain on näin ja sen on mahdotonta olla toisin. Jo se on piru ja perkele, että kaikella nykyteknologiallamme ja kokemuksellamme edes niin yksinkertaisia asioita ei saada kuntoon, mutta näillä primitiivisillä peltipurkeilla mentiin kuuhun puoli vuosisataa sitten. Aivan käsittämätöntä nahjustelua.
Palasin BTS:llä kotiin samaa reittiä kun olin tullutkin.