Heräsin kahdelta ja pohdin, missä Wat mahtoi olla. Havaitsin, että hän nukkui lattialla. Ilman patjaa. Kuorsauksen perusteella kova alusta ei haitannut.
Kirjoitin blogia seitsemään asti aamulla, kunnes Wat heräsi ja lähdimme ulos. Ilmassa leijui jälleen usvaa, joka kieli huonosta ilmanlaadusta. Ensin ajoimme torille syömään nuudeleita aamiaiseksi. Wat osti torimyyjältä kummallisen näköisiä mustia lootuksenkukkia.
Autossa kello tuli kahdeksan, ja radiossa soitettiin kansallislaulu kuten joka aamu kahdeksalta ja illalla kuudelta. Wat ihmetteli rojalistien tapaa vaatia ihmisiä pysähtymään ja seisomaan asennossa aina kyseisen virren soidessa, sillä se ei ole ollut lain mukaan pakollista vuosikymmeniin. Mikä vielä tärkeämpää, laulu oli kuulemma peräisin vallankumouksellisilta, eli kuninkaan absoluuttisen monarkin asemasta syrjäyttäneeltä taholta. Rojalistit vaativat siis osoittamaan kunnioitusta kuninkaalle sellaisen laulun avulla, joka oli kuninkaan syrjäyttäneiden tekemä.
Ajoimme autolla Mad Max -alueelle, jossa Wat käveli ympäriinsä ja teki siellä oleville lukuisille suola-altaille erilaisia mittauksia. Hän mittasi niiden lämpötilan, syvyyden ja suolaisuuden neljästä eri nurkasta. Sain ylennyksen tutkimusapulaiseksi. Wat antoi minulle kirjoituslevynsä ja kirjasin hänen tekemänsä mittaukset ylös. Lisäksi Wat laski altaissa olevat linnut ja nekin kirjattiin paperiin. Wat pyrkii selvittämään, millä perusteella linnut valikoivat altaat, joita käyttävät ravinnonhankintaan. Hän oli huolissaan siitä, kuinka yleistyvä altaiden pohjan vuoraaminen muovilla vaikuttaa lintujen käytökseen. Muovilla pohjustettu allas oli musta, ja mittaustemme perusteella useita asteita lämpimämpi kuin perinteisemmät altaat. Aikaisemmin altaiden pohjan tiivistämiseen käytettiin pienen tiejyrän näköistä varsin vekkulia laitetta.
Wat osallistui mittausten aikana myös jonkinlaiselle etäoppitunnille, jossa hänen piti kertoa professorilleen tekemisistään viimeisen kuukauden aikana, mutta muuten sai olla hiljaa. Hän ei antanut muodolliseen koulutukseen osallistumisen häiritä mittausten tekoa.
Poistuimme paikalta puoliltapäivin ja lähdimme syömään. Löysimme varsin hyvää paistettua riisiä porsaankäristyksen kera tarjoilevan ravintolan ja söimme siellä myös markkinoilta hankittuja lootuksenkukkia. Kova puumainen kuori tuli hajottaa jollain tapaa (Wat suosi kukan nuijimista peltisellä vesipullolla), jonka jälkeen perunan makuinen sisus paljastui. Koin syömisen hieman monimutkaiseksi.
Ajoimme sitten toiseen paikkaan, jossa oli lisää suola-altaita. Wat ei ollut käynyt siellä aiemmin ja kysyi lupaa/neuvoa tien vieressä olevan rakennuksen pihamaalla olevilta ihmisiltä.
Ahdas hiekkatie johti ladolle, joka oli täytetty suolalla. Yhtään ihmistä ei näkynyt mailla halmeilla, kulkukoiria oli kolme. Suola-altaat ympäröivät latoa kolmelta puolelta. Mittasimme niistä yhden ja maistelimme siinä olevaa kiteytynyttä suolaa. Suolaista oli, ja biologisesti puhdasta. Mikään tunnettu organismi muutamaa bakteerilajia lukuunottamatta ei voi elää suolantiivistysaltaiden suolaisessa ympäristössä. Suola muodosti hienoja suorakulmaisia kiteitä, koska Watin sanoin natriumkloridin kidehila on kuution muotoinen.
Palasimme autolle ja havaitsin, että viereisestä kalanviljelylaitoksesta laskettiin jotain epäilyttävän näköistä vihreää mönjää läheiseen vesistöön. Sitten tämän viemäriputkivirityksen päälle kiipesi mies, jolla näytti olevan kaasunaamari päässään. Oli vaikea sanoa varmaksi, sillä mies ja putki olivat autosta melko kaukana. Huomautin Watille, että jos jossakin elokuvassa kaksi tiedemiestä näkee epäilyttävää vihreää mönjää laskettavan vesistöön autiolla maaseudulla ja sen jälkeen heidät äkkää kaasunaamaripäinen mies, ei elokuvan loppu todennäköisesti ole tiedemiehille onnellinen.
Kävelimme Watin kanssa altaiden valleja pitkin eteenpäin ja teimme lisää mittauksia ennen poistumistamme. Löysimme eräästä keskisuolaisesta altaasta suuren parven miniskuulisia selkärangattomia. Wat sanoi, että niitä on tutkittu vain vähän eikä kaikkia lajeja varmastikaan tunneta. Lintuja oli täällä paljon.
Kello oli nyt kahden tienoilla, ja Wat sanoi, ettei altaita ollut tarpeen mitata enempää. Vuorovesi oli kuulemma nyt liian alhaalla ja se saattoi vaikuttaa mittaustuloksiin tai jotain.
Menimme sitten tarkastelemaan vesistöä, jonka saastuttamista vihreällä mönjällä olimme aiemmin todistaneet. Halusimme tietää, minne se oikein johti. Saimme selville, ettei mihinkään. Se oli hyvin pitkä suola-altaan tapainen allas, joskaan vesi ei ollut kovin suolaista. Altaan erotti läheisestä joesta hyvin paksu valli, jonka läpi vesi tuskin pääsisi.
Ajoimme hiekkarannalle. Wat sanoi sen olevan Thaimaan vanhin hiekkaranta. Rannalle oli rakennettu aallonmurtajia ja runsaasti hotelleja.
Wat korjasi pian, että hiekkaranta oli Thaimaan toisiksi vanhin. Vanhin oli tämän pohjoispuolella. Ajoimme sinne kilometrin verran.
Ranta oli pitkä, leveä ja melkoisen tyhjä. Mantereen puolella sitä reunusti mangrovetiheikkö.
Kävelimme rantaa eteenpäin, kunnes saavuimme rapualueelle. Menin kuitenkin liian lähelle rapuja, ja ne kipittivät takaisin koloihinsa. Odotimme niiden palaavan pian uudelleen näkyville, mutta niin ei käynyt koko iltana. Rannan läpi moottoripyörällä ajanut heppu ei ollut ravunhoukuttelussa varsinaisesti avuksi.
Kiersimme sitten mangrovetiheikköä kohti. Siellä oli jonkinlainen suuri puolivalmis kävelysilta, jonka rakennuttaja vaikutti hylänneen projetkin. Kiipesimme kävelysillalle katselemaan maisemia.
Kävelysilta kulki joen rantaan. Mangrovet oli karsittu pois sillan välittömästä läheisyydestä. Mudassa kipitti runsaasti viittoilijarapuja, jotka viittoilivat suurella saksellaan ja yrittivät saksia toisiaan. Lisäksi rannalla käveli useita eri kalalajeja, joista osa oli suorastaan riemunkirjavia. Luikuista monilla vaikutti olevan oma pieni lätäkkö, jota ne vartioivat. Eräässä altaassa oli poikkeuksellisen suuri luikku, jota Wat sanoi maan suurimmaksi.
Wat havaitsi kaukana joen toisella puolella olevassa puussa riippuvan lentäviäkoiria. Yritin tarkentaa niihin kamerallani, mutta siitä ei tullut juuri mitään. Lepakonturjakkeet olivat yksinkertaisesti liian kaukana. Watilla ei ole kameraa, mutta otin kuvan puhelimellani hänen teleskooppinsa läpi. Jo se on piru, että jopa auton hintaisilla kuvausvehkeillä joudun yhä turvautumaan tällaisiin virityksiin. Tarvitsee. Lisää. Millimetrejä.
Palasimme takaisin autolle pysähtyen katsomaan, mitä paikalliset kalastajat olivat saaneet saaliiksi. Kalan lisäksi verkossa oli runsaasti taskurapuja. Kaksi niistä piteli saksillaan selässään pientä merivuokkoa. Defenssinsä kullakin.
Söimme pimeän tultua illalliseksi ravintolassa pihvin. Se ei ollut kahden euron pihviksi ollenkaan hullumpi.
Asunnolla tuli puhe nukkumisjärjestelyistä ja Wat väitti, että voi aivan hyvin nukkua lattialla, koska on tottunut nukkumaan lattialla ja nukkui lattialla säännöllisesti niin kotona kuin yliopistollakin, ilman pehmustetta. On se aika fakiiri. Noh, jos hän väkisin haluaa nukkua lattialla, niin kuka minä olen siihen mitään sanomaan. Täytin kuitenkin tänään häntä varten ilmapatjan, koska minulla sattui olemaan sellainen mukanani.
Wat mainitsi pitäneensä jokin aika sitten tilaisuuden ympäristönsuojelusta koululaisille, jossa häntä askarrutti eräs hänelle esitetty kysymys. Yksi koululaisista oli kysynyt, että jos onnistutte suojelemaan ympäristön, pysäytätte ilmastonmuutoksen ja pelastatte maailman, niin mitä te sitten teette? Teillä ei ole sitten enää työtä. Wat oli ilmeisesti pohtinut hyvää vastausta jo jonkin aikaa.