Mr. Wat is a steely-eyed missile man

perjantaina 10. tammikuuta 2025

Ratchaburi

31°C
3 m/s
22°C
AQI 52

Menimme aamulla mittailemaan suola-altaita kuten olimme aiemminkin tehneet. Saimme mitattua neljä.

Näimme muutaman paikallisen kaukaisuudessa säikyttelemässä merimetsoja ilotulitteilla. Mennessämme katsomaan allasta emme löytäneet ilotuliteroskia todistusaineistoksi, eikä meille selvinnyt, miksi he katsoivat linnunsäikyttelyn tarpeelliseksi. Useimmiten ihmiset jättävät kahlaajat rauhaan. Wat arveli, että kyseisessä altaassa (joka oli poikkeuksellisen syvä) oli ehkä syömäkelpoisia kaloja, joita ihmisetkin mielellään söivät.

Watilla on sellainen tapa, että hän puhelee paljon paikallisten kanssa. Sinänsä varmasti hyvä, että paikallinen väestö tottuu tutkijoihin eikä yritä häätää heitä suola-altailtaan pois. Nyt Wat kuitenkin sanoi kohdanneensa pieniä vaikeuksia, koska altaiden omistaja puhui niin vahvalla Petchaburin murteella, ettei hän siitä juuri mitään ymmärtänyt.

Ajelimme sitten lounaalle muutaman muun thaimaalaisen kanssa, jotka edustivat jotakin säätiötä jonka kanssa Thaimaan linnustonsuojeluyhdistys teki yhteistyötä. Sitten kello olikin jo niin paljon, että meidän oli lopetettava altaiden mittaaminen.

Jatkoimme meren rantaan. Läheinen joki toi paikalle runsaasti lietettä, ja vesi oli ruskeinta, jota olen vähään aikaan nähnyt. Ei mikään uimaranta. Wat sanoi ranta-alueella olevia suuria altaita käytettävän veden varastointiin niin, että merivedessä oleva muta ehtii laskeutua pohjalle ennen veden päästämistä haihdutusaltaisiin.

Olin ilmaissut Watille kiinnostukseni käydä paluumatkalla Ratchaburissa, yhden provinssin päästä tästä pohjoiseen. Sitten voisin sanoa käyneeni Ratchaburissa. Se olisi kolmaskymmenesensimmäinen Thaimaan seitsemästäkymmenestäseitsemästä provinssista, jossa käyn. Wat kuitenkin ehdotti, että kävisimme siellä saman tien, koska paluumatkalla ei ehkä olisi aikaa.

Ajoimme sitten Ratchaburiin eräälle temppelivuorelle, jonka olin löytänyt Google Mapsista. Sain valita matkamusiikin. Soitin kaikkea mahdollista Jean Sibeliuksesta Leevi and the Leavingsiin. Näimme teiden varsilla muutamia lintuja.

Matkassa kesti kauan, koska tiet olivat niin kapeita, kuoppaisia ja kiharaisia. Havaitsin Watin sadattelevan thaiksi melko usein ajaessaan, enkä suinkaan ensimmäistä kertaa. Dokumentoimme matkalla pari lintua. Päätiellä etenimme kuitenkin nopeasti ja saavuimme riisipelloilta kohoavalle vuorimuodostelmalle kohtuullisessa ajassa. Se muistutti minua Vang Viengin kalkkikivivuorista. Ilmanlaatu oli parantunut hieman, joskaan kirkkaaksi säätä ei voinut vieläkään luonnehtia.

Ajoimme vuoren juurella olevan temppelin pihaan. Siellä oli runsaasti apinoita ja kulkukoiria. Työmies oli korjaamassa erään rakennuksen kattoa, ja Wat kysyi, mistä vuorelle pääsee. Kyltti sisäänkäynnille oli selvästi nähtävissä, mutta olen huomannut lämpimikseen kyselemisen olevan thaimaalainen tapa.

Löysimme vuoren päälle nousevat portaat. Meitä seurasi sinne iloisesti läähättävä kulkukoiralauma.

Wat kuunteli vuoren ympäristössä olevaa kuivuudesta (kuivuus on näin kuivan kauden aikana tavallista) ruskettunutta metsää, ja totesi sen vaikuttavan hyvältä gekon- ja käärmeenkatselumaastolta. Havainto vaikutti saavan hänet suorastaan hyvälle tuulelle.

Nousimme pitkiä portaita vuorta ylös, ja puoleenväliin mennessä Wat havaitsi metsässä parimetrisen käärmeen. Se oli pythonien jälkeen suurin Thaimaassa näkemäni käärme.

Jatkoimme ylemmäs. Turisteja ei juuri ollut, meidän lisäksemme yksi tyyppi. Saavuimme suurelle Ganeshan patsaalle. Sen vieressä oli suuri kivi, jonka alle oli aseteltu useita keppejä pystyyn ikään kuin tukemaan kiveä. Watin mukaan kyseessä on pohjoisthaimaalainen perinne. Kiven tukeminen tarkoittaa, että saat itse korkeampien voimien tukea elämässäsi tai jotain.

Jatkoimme matkaa Buddha-patsaalle. Matkalla pysähdyimme äkisti kuullessamme rapinaa polun vierestä. Käärme, sanoimme molemmat samaan aikaan. Ehkä 20-30-senttinen luikero pakeni pusikkoon, ennen kuin sain siitä kuvaa. Tämä siitä huolimatta, että turvauduin puhelimeeni, joka on kameraa nopeampi. On tuo Wat aika fakiiri: toteaa metsän muutaman sekunnin havainnoinnin perusteella käärmemaastoksi, melkein heti sen jälkeen näemme kaksi käärmettä ja Wat vieläpä tunnisti molemmat. Hattu päästä.

Dokumentoin patsaan ja maiseman sen ympärillä. Käytin mekaanista suljinta, se tarjoaa jostain syystä suuremman dynaamisen alueen kuin elektroninen. Ainakin teoriassa. Näimme vuoren ympärillä melkoiset riisipellonkulottajaiset, jotka olivat ainakin osittain vastuussa alueen ilmansaasteista.

Jatkoimme matkaa Jeesus-patsaalle. Thaimaalaiset vaikuttavat suhtautuvan melko avoimin mielin uskontoihin. Patsaan lähettyvillä meitä alkoi seurata yksi kulkukoira. Ehkä se oli eksynyt ja seurasi meitä päästäkseen takaisin temppelille, Wat ehdotti.

Tältä patsaalta laskeutuessamme näimme useita selkeästi keinotekoisia vesilammikoita. Niissä kasvoi runsaasti vesikasveja, ja Wat murisi jotain vieraslajeista. Lammikoissa oli myös kaloja, joista Wat murisi vähän lisää.

Tulimme patsaalle, joka näytti varsin keskeneräiseltä. Vitsailimme, että ehkä se oli yritys tehdä kuva Allahista kunnes tekijä alkoi googlata tämän ulkonäköä ja havaitsi, ettei Allahista saa tehdä kuvaa.

Vuoren huipulla oli suuri kultainen rakennelma ja hyviä näkymiä, samoin kuin lisää palavia riisipeltoja. Muutamia lintujakin näkyi. Wat totesi, että vuorella oleville vesialtaille kannattaisi asettaa riistakameroita tutkimuksia varten ja halusi tulla takaisin sadekaudella ja mieluiten yöaikaan.

Kiipeilimme vuorella yhteensä parisen tuntia ennen autolle palaamista. Havaitsin laskeutuessamme epämääräistä kipua oikeassa polvessani, joka oli miedosti huolestuttavaa.

Paluumatkalla Petchaburiin soitin Abbaa ja anime-tunnusbiisejä. Pysähdyimme markkinoilla, joilta Wat osti banaaneja.

Alustavien tutkimustulosten mukaan alueen kahlaajalinnut vaikuttavat välttelevän muovitettuja suola-altaita. Sillä ei tosin ole todennäköisesti paljon väliä, sillä ainoastaan haihdutusprosessin viimeinen allas, ns. suolankeräysallas on muovitettu ja linnut välttelevät myös muovittamattomia suolankeräysaltaita altaita melkein samaan tapaan.