Skootterilla ajava liskomies

sunnuntaina 12. tammikuuta 2025

Krungtheep

25°C
4 m/s
17°C
AQI 109

Lähdimme aamulla takaisin pääkaupunkiin. Määränpäänä oli On Nutin BTS-asema, jossa Wat luovuttaisi auton veljelleen ja jatkaisi itse Rayongiin johonkin konferenssiin.

Olin jälleen vastuussa humpan soittamisesta autossa, ja valitsin tällä kertaa musiikkia vuosilta 2007-2014. Olimme Watin kanssa molemmat sitä mieltä, että nykynuoriso ei ymmärrä musiikista mitään.

Pysähdyimme huoltoasemalla, jonka 7-Elevenistä ostin vähän syötävää. Wat meni kahvilaan ja osti sieltä jonkin juoman. Söimme ravintolan terassilla. Sää oli melko viileä.

Mieleeni tuli silloin vastaus koululaisen Watille esittämään kysymykseen. Olin alunperin aikonut sanoa, että jos ympäristönsuojelijat todella onnistuisivat pelastamaan maailman, olisi se niin hyvä juttu, että he kaikki voisivat lopettaa hommat ja ryhtyä vaikka lähihoitajiksi. Tarkemmin ajatellen se ei kuitenkaan kuulostanut järkevältä. Vertailun vuoksi: jos maassa saavutetaan demokratia, niin ei se tarkoita sitä, että se on demokraattinen maailman loppuun asti. Maailmassa on aina ihmisiä, jotka eivät tahdo demokratiaa, ja demokratiakin voi taantua diktatuuriksi tai oligarkiaksi. Siksi sen suojeleminen on jatkuvaa työtä, joka ei varsinaisesti lopu ikinä. Sama pätee luonnonsuojeluun. Maailmassa tulee aina olemaan ihmisiä, jotka haluavat tuhota luontoa syystä tai toisesta (useimmiten syy on raha). Siksi luonnonsuojelutyö ei lopu ikinä. Jos maailma pelastetaan, luonnonsuojelijoiden tehtävä on sen jälkeen varmistaa, ettei kukaan yritä tuhota maailmaa uudestaan.

Wat piti vastauksesta.

Mitä lähemmäs pääkaupunkia etenimme, sitä useammin Wat puheli thaiksi kaikenlaista. Hän ei ollut erityisen kohtelias, josta päättelin viestin olleen suunnattu muille tienkäyttäjille. Sukhumvitille päästessämme Wat meni jopa niin pitkälle, että kutsui erästä kaistaviivan päällä ajelehtivaa skootterikuskia juovavaraaniksi. Mikä röyhkeä loukkaus!

Odottelimme Watin veljeä On Nutin Lotuksen parkkihallissa. Hänen saavuttuaan minä ja Wat siirryimme BTS-asemalle ja nousimme junaan.

Oli kieltämättä mukavaa käydä paikassa, jossa näkee konkreettisesti tiedemiehen tekevän jotain hyödyllistä. En muista tunteneeni vastaavaa vuosiin.

Sitäkin pitäisi miettiä, että missä tässä maassa meinaa tulevaisuudessa asua. Watin asunnossa oli lopulta melkein kaikki samat päivittäin tarvitsemani ominaisuudet kuin asunnossani pääkaupungissa kuntosalia lukuunottamatta. Vaatimatonta asuminen toki oli, mutta eiköhän se minulle hyvin riittäisi. Asia tulee ottaa vakavaan harkintaan